Sinfonista ja teatraalista metallia, jossa soi voima ja kiivaus – arviossa Astralium

Julkaistu Infernossa 8/2019.

Astralium
Land of Eternal Dreams
Rockshots

Alun perin Black Roses -nimellä vuonna 2010 perustettu italialaisyhtye on solistina toimivan tyttären (Roberta Pappalardo) ja basisti-isän (Giuseppe Pappalardo) yhteisprojekti. Nimi vaihtui Astraliumiksi vuonna 2014, ja nyt yhtyeeltä saadaan debyyttialbumi. 

Yhtyeen musiikki on sinfonista ja teatraalista metallia, jossa soi voima ja kiivaus. Se on rakennettu aluksi taianomaisen kevyille osasille, hitaille jousille ja helinöille. Tätä tyyliä edustavat Remembrance-intron jälkeen esimerkiksi kappaleet The Journey ja My Life is My Eternity.

Loppua kohti tahti kiihtyy, mutta levy ei toisteisuudestaan johtuen jaksa pitää koko ajan huomiokykyä yllä. Maininnan ansaitsevat merirosvomainen Seven Seas, Seven Winds ja Etherial Voices from the Forest.

Etenkin viimeksi mainittu muistuttaa kokeilunhalusta, jota albumille olisi kaivannut enemmänkin. Siitä, joka muuttaisi tavanomaista taianomaiseksi.