Oulusta tuleva Mysterizer ei peittele vaikutteitaan. Yhtyeen toinenkin levy sisältää traditionaalista heavy/power metalia pienillä progressiivisilla mausteilla.
Sitten Invisible Enemy -debyytin (2019) kokoonpano on elänyt ja yleinen soittovarmuus parantunut. Soundimaailma ei ole yhtä tunkkainen kuin edeltäjällä, mutta tiettyä ilmavuutta ja ylä-äänten korostamista kaipaisi yhä enemmän.
Kappaleet ovat kaikessa geneerisessä yllätyksettömyydessäänkin varsin tarttuvia – erityisesti Alea Iacta Estin kertosäe ylentää sielua. Osa kappaleista sisältää runsaslukuisesti erilaisia osia, jotka kuitenkin nivoutuvat luonteviksi kokonaisuuksiksi.
Ainoastaan Virus C -kappaleen olisi voinut jättää kokonaan pois. Folkvaikutteet ja oudon ponnettomat säkeistöt tekevät biisistä vaivaannuttavan, eikä laulaja Tomi Kurtin äänikään kanna vakuuttavasti sen korkeita kohtia. Myös vähän sinnepäin luonnistuva englannin ääntäminen kannattaa panna kuntoon ensi levyyn mennessä.
Peruspalaset ovat kohdillaan ja suunta on selkeästi ylöspäin. Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö tulossa olisi todellisia mestariteoksia.