Kymmenen vuotta täyttävä Black Anvil on valanut kolmella levyllään vakaan pohjan, jonka päälle olisi kaiketi tarkoitus ruveta hiljalleen rakentamaan.
As Wasilla seiniä pystyttää pikimusta yhtye, jonka vahvuudet ovat voimakkaissa ja olemuksellisesti ihmeellisen massiivisissa kappaleissa. Biisit eivät ole varsinaisia monumentteja, mutta bändi onnistuu saamaan niistä todella jykevän oloisia, mistä on varmasti kiittäminen Gorgutsista ja Krallicesta tutun Colin Marstonin luomaa äänimaisemaa.
Black Anvilin musiikissa yhdistyvät modernimman amerikkalaisen black metalin näennäinen raakuus, mukavasti rokkaavat thrashvaikutteet sekä Watainiin vivahtava yleismusta tunnelma. Hyvällä maulla käytetyt puhtaat laulut luovat omaa erikoista fiilistään.
As Wasia kuunnellessa tulee ajatus, että yhtyeen tulisi olla musiikkinsa suhteen vieläkin kokeilullisempi – ei siis mitenkään progressiivisessa mielessä, vaan ihan musiikin yleisen kiinnostavuuden vuoksi.
Tasavarman mutta monilta osin myös tasapaksun albumin parhaat hetket tuntuvat olevan juuri niitä, kun tapahtuu jotain hieman tavallisuudesta poikkeavaa.