Sarjakuvapiirtäjänä ja kansitaiteilijana tunnettu Ville Pirinen perusti Seremonian vuonna 2010 tarkoituksenaan soittaa suomenkielistä okkultistista hevirokkia. Neljän melko peräkkäin julkaistun levyn jälkeen yhtye jäi lepäämään laakereillaan. Neonlusifer on orkesterin ensimmäinen albumi kuuteen vuoteen.
Paluu tuntuu kieltämättä hieman vaisulta. Levy ei tunnu lähtevän lentoon oikein missään vaiheessa vaan vaikuttaa rutiinilla vedetyltä liukuhihnasuoritukselta. Noora Federleyn lauluunkin kaipaisi enemmän kontrollia ja syvempää tulkintaa.
Levyn paras kappale Raskasta vettä onnistuu manifestoimaan sopivan synkkähuuruisia tunnelmia, joiden olisi toivonut olevan albumilla läsnä laajemminkin.
Neonlusifer on sinällään mallikelpoinen perussuoritus, mutta kun ottaa huomioon, miten paljon ylitarjontaa näillä markkinoilla on, se ei oikein riitä. Vai onko suomeksi lauletulla materiaalilla sitten jokin erityinen itseisarvonsa? Tämän levyn perusteella ei näytä siltä.