Arvosteluhommat voivat olla raskaita, jos tekstiin on vaikea keksiä järkevää sisältöä. Niin tuppaa käymään ajoittain, mutta en minä siitä itseäni liiaksi soimaa.
Kanadalaisen Grave Infestationin toinen pitkäsoitto edustaa juuri sellaista tekemistä, josta ei nouse esiin mitään, mihin tarttua isommin. Tätä lajia tehdään nimittäin nykyään paljon. Todella paljon.
Carnage Gathers luottaa kaikuisaan ja matalalta murahtelevaan soundiin. Helvetin syvyyksiä tavoittelevat, suomikuolostakin vaikutteita saaneet melodiat sekä pahaenteisesti vääntävät riffit kanavoivat vanhaa kuolometallia autenttisesti ja uskollisesti.
Hieman tuhnuisesti soivat rummut ja tummasta tummaan risteilevä sävyasteikko eivät astu naapurin tontille. Laulajallakin on asianmukaisesti paha olla.
Kaikki tämä tekee lopputuloksesta vaivattomasti kuunneltavan, eikä missään ole isommin vikaa. Syystä tai toisesta tunnen kuitenkin oloni hyvin kyllästyneeksi. En löydä sävellyksistä yhtään elementtiä, jonka turvin levyn pariin tulisi palattua.