Kotimaisen My Havenin debyyttilevy pitää sisällään kohtuullisen mehevää hard rock -mausteilla sävytettyä, lievästi progressiivista melodista metallia. Until on varsin tasapainoinen sekoitus ripeämpiä ja keskitempoisempia ralleja.
Koskettimien luomat äänimaisemat ja melodiat henkivät vahvasti 1980-lukua, kun taas painavat kitarariffit on ammennettu enemmän tai vähemmän modernin metallin oppikirjasta. Teija Sotkasiira ei ole välttämättä äärettömän persoonallinen laulaja, mutta osoittaa kyllä hallitsevansa niin hempeämmän kuin hevimmänkin tulkinnan.
My Haven todistaa olevansa jo debyytillään suhteellisen valmis paketti. Se mikä omaperäisyydessä vielä hävitään, voitetaan sävellys- ja sovitustaidossa. Kappaleissa on ideaa ja juuri sopivasti vaihtelua. Napakka avauskappale Blood of Hope, lihaksikkaan johtoriffin omaava Name of the Game ja kaunis balladi Forever osoittavat, että yhtyeellä on tyylitajua ja ilmaisuvoimaa.
Until yhdistää melankoliset tunnelmat mieltä nostattaviin aihioihin, joissa valo ja varjot leikkaavat toisensa saumattomasti. Lopputuloksena on synkkä mutta toiveikas kokonaisuus.