Melkoisen kehnosti nimetyn Full of Hellin musiikkia kutsutaan saatekirjeessä ”death noiseksi”. Käytännössä tämä tarkoittaa amerikkalaistyylistä äärimetallimurskausta, jonka olennaisimmat piirteet löytyvät grindcoresta ja death metalista, mutta löytyypä ilmaisusta annos voimaelektroniikkaakin.
Bändin kolmas albumi on vihainen purskaus inhoa ja vitutusta. Keskimäärin parin minuutin mittaiset kappaleet tulevat ja menevät ohitse kummempia jälkiä jättämättä, mutta useampi kuuntelukerta paljastaa musiikista odottamattomia kerroksia. Nämä ilmenevät ikään kuin vaivihkaa pään sisälle ujuttautuvien riffien muodossa.
Merzbow’n ja The Bodyn kaltaisten artistien kanssa yhteistyölevyjä julkaissut Full of Hell ei ole genrensä tavanomaisimpia bändejä. Trumpeting Ecstasy jättää silti kuvan, että porukka voisi viedä ilmaisuaan huomattavasti kokeilullisempaankin suuntaan. Tylsä metallimättö on huonoimmillaan todella ankeaa musiikkia, ja Full of Hell menee harmittavan usein sieltä, missä aitaa ei ole lainkaan.
Samaan sarjaan vaikkapa Nailsin kanssa luettava Full of Hell tekee periaatteessa hyvää jälkeä, mutta jotain tästä puuttuu. Ehkäpä yhtyeen kannattaisi miettiä, onko rankkuus pelkän rankkuuden takia sittenkään kaikkein järkevin ratkaisu.