Cradle of Filthiltä ei osaa odottaa enää oikein mitään. Yhtye teki kaiken olennaisen vuoteen 2000 mennessä, ja uransa on ollut sittemmin lähinnä itsensä toistamista pienillä variaatioilla. Bändi on laulaja Dani Filthin show – etäisesti tutulta kuulostava entiteetti jostain kaukaa menneestä.
Ensimmäiseksi albumilta tulee korville sen mainio äänimaailma. Tanakasti ja kirkkaasti soiva kokonaisuus saattaa olla parhaalta kuulostavaa Filthiä koskaan. Edeltävästä Existence Is Futilesta on lähes neljä vuotta, joten uutta levyä on ollut aikaa hioa.
Screaming of the Valkyries osoittautuu alun tylsyyden jälkeen hetkittäin jopa koukuttavaksi kiekoksi. Dynamiikkaa löytyy, ja lähes tunnin mittainen albumi paranee loppua kohden. Musiikista löytyvät bändin kaikki tavaramerkit, mutta kuusikko kuulostaa tällä kertaa odotettua vahvemmalta.
Arki pyörisi ilman kuudettatoista Cradle of Filth -levyäkin. Viihdyttävälle ja hyvin tehdylle äärimetallille on kuitenkin aikansa ja paikkansa, ja sen tarpeen Screaming of the Valkyries täyttää moitteetta.