Reilun vuosikymmenen ikäinen, modernia groovejyräystä louhiva Orbit Culture on raivannut tietään jatkuvasti suurempiin parrasvaloihin. Määrätietoinen meno ei hyydy yhtyeen uudella albumilla. Päinvastoin Ruotsin Eksjön kopla käy sen viidennellä kokopitkällä hirmuisella latauksella.
Bändin musiikin ydin koostuu imaisevasta ja tuhatkiloisesta raskasrunttauksesta sekä kerroksellisista tunnelmoinneista. Death-, thrash- ja industrial metalia on upotettu ilmaisuun kekseliäällä ja hitollisen ravistelevalla tavalla. Olo on kuin kuuntelisi Gojiran, Decapitatedin ja Fear Factoryn ristisiitosta, joka on pumpannut itsensä täyteen kasvuhormoneita. Tuloksena on tuttua mutta samaan aikaan kutkuttavan omalakista metallimöyhentämistä.
Levyn tuimailmeisesti vyöryttävät ja melodisilla suvannoilla täydennetyt groove metal –kappaleet ovat sinänsä paljolti samankaltaisia keskenään. Tavallisesti asia saattaisi alkaa puuduttamaan bändin edustaman genren jytinässä. Orbit Culturella on taito pitää sävellyksissään yllä isoa dynamiikkaa ja katkeamatonta flow’ta. Paraatiesimerkeiksi asiasta käyvät sovitukset Hydra ja nimikkobiisi Death Above Life. Ensiksi mainitussa korostuu upealla tavalla tummasti rouhiva epiikka ja jälkimmäisessä toisteinen ja kasvava uhkaavuus.
Massiivisuudessaan huippuun tuotetusta teoksesta on paha keksiä isompaa nillitettävää. Yhtyeen panssarivaunun lailla jyräävä yhteispeli on hengästyttävää kuultavaa. Tosin vokaalipuolella pärjättäisiin hyvin pelkästään solisti Niklas Karlssonin ärjyillä murina-artikulaatioilla. Miehen James Hetfieldia muistuttava karhea “rässihuutaminen” sen sijaan ei ole yhtä vakuuttavan kuuloista. Toki sekin ajaa asiansa.
Levy on ennen kaikkea voimallista ja ihokarvat pystyyn nostattavaa kuunneltavaa. Uskoisin myös bändin keikkojen olevan vahvasti kehollisia kokemuksia. Täytyypä ottaa lähitulevaisuudessa asiaksi käydä paikan päällä elämöimässä. Vähintään bändi lähtee tästä lähtien erityisseurantaan.