Devin Townsend paloi loppuun, katsoi peiliin, skarppasi ja inspiroitui. On massiivisen musiikillisen tutkielman aika. Kaaos vaatii selitystä ja vaihtoehtoja.
Teksti: Vilho Rajala
Haastattelujen teko Inferno-lehteen on yleisesti ottaen aika kiitollista hommaa. Artistit puhuvat mielellään itsestään ja tekemisistään, vaikka joskus toki
puheessa maistuu puiseva rutiini. Ainoastaan kerran on kohdalleni osunut tapaus, jossa haastattelu on tehnyt mieli jättää sikseen heti alkuunsa.
Tapasin Devin Townsendin Provinssirockissa vuonna 2006, kun mies eli pahinta uupumuskauttaan. Vähäsanaisen, harmaasilmäisen ja surullisen miehen sanomisia voi lukea Infernosta numero #39.
Kolme vuotta myöhemmin saan puhelinsoiton minuutilleen sovittuna aikana. Puhelimessa on Devin Townsend, enkä tunnista häntä samaksi mieheksi, jolta yritin kysellä typeriä Törnävänsaaressa. Hän jopa muistaa kolmen vuoden takaisen visiittinsä maahamme.
– Sehän oli se festivaali Suomessa? Olin silloin todella väsynyt, mutta se oli hieno paikka.
Nyt väsymyksestä ei ole tietoakaan. Townsend puhuu paljon, innokkaasti, syvällisesti ja älykkäästi. Nimenomaan veitsenterävä äly nousee puheen takaa esiin tavalla, johon todella harvoin törmää.
– Kun lopetin marihuananpolton, tulin siihen tulokseen, että se oli perimmäinen syy suureen osaan paranoiastani ja psykooseistani, hän kertoo.
Ei ole ihme, että vaikutelma on nyt skarpimpi. Pilvenpolttelu tyssäsi loppuvuonna 2006, kun mies tajusi tulleensa umpikujaan. Takana oli raskas kiertue SYLin kanssa, ja kotona taapersi vastasyntynyt vauva.
– Olin todella loppuunpalanut ja väsynyt, ja olin valmistautunut lopettamaan musiikinteon. Kun penska sitten tuli, aloin ajatella, että minun täytyy saada itseni kuntoon ja tienata rahaa. Mitä muuta voin tehdä kuin musiikkia? Olen todella huono puuseppä ja aivan avuton kokki. Kuoppien kaivamiseen ehkä kelpaisin, mutta jos jossain olen hyvä, niin musiikin tekemisessä.
Jälkikasvu ei tietenkään ollut ainoa syy siihen, että Townsend jatkoi musiikin tekemistä. Burnoutin jälkeen hän pohdiskeli, mitä haluaa todella tehdä tässä elämässä. Kuluneet kolme vuotta ovat olleet hänelle oman itsensä uudelleenmäärittelyn aikaa.
– Viimeisten kymmenen vuoden aikana olen tehnyt paljon kokeiluja eri musiikkityylien kanssa. Sen tuloksena monet ihmiset ovat varmaan erehtyneet arvaillessaan, mitä minä todella haluan tehdä. Minä olen oivaltanut, että haluan tehdä paljon monenlaista musiikkia.
Lue koko juttu Infernon numerosta 67!