Dimmu Borgir astuu yhdeksännen albuminsa myötä uuteen aikakauteen. Abradahabra on paitsi bändin massiivisin ja orkestroiduin levy, myös ensimmäinen karsitulla, kolmihenkisellä ydinkokoonpanolla.
Teksti: Markus Laakso
Berliinissä on infernaalisen kuuma. Heinäkuinen aurinko syöksee lämpösäteiksi naamioituja tulipatsaita siniseltä, tuulettomalta taivaalta niin äkäisesti, että ne ovat saaneet linnutkin laiskoiksi. Siipiritarit eivät vaivaudu edes väistymään autojen tieltä, vaan harhailevat keskellä kulkuväylää, haukkoen henkeään kuin kalat erämaassa.
Dimmu Borgirin edellisen albumin, In Sorte Diabolin (2007), ennakkokuuntelusessio oli kuin kolikon kääntöpuolelta: Nuclear Blast lennätti viitisenkymmentä toimittajaa hyiseen Osloon keskellä ydintalvea. Tai tarkemmin ilmaistuna: kyyditsi Holmenkollenin hiihtokeskuksen kupeessa sijaitsevaan luksushotelliin.
Abradahabra kuunneltiin huomattavasti intiimimmissä puitteissa, Berliinin taidetta sykkivän sydämen ytimessä, yksityisellä Der Münzsalon -klubilla. Skribenttejä oli kutsuttu paikalle parisenkymmentä, Inferno ainoana suomalaisena mediana.
Der Münzsalon, joka sijaitsee asuinrakennukselta näyttävän kerrostalon kolmannessa kerroksessa, on boheemilla tapaa ylellinen, joskin hieman ränsistynyt. Klubin tarkoituksena on yhdistää kansainvälinen taide-, kulttuuri- ja muotikerma saman katon alle, eikä sinne ole asiaa ilman jäsenkorttia tai toisen jäsenen suositusta. Täällä voi kuulemma törmätä Brad Pittiin sun muihin megatähtiin.
Mainospuheet eivät tosin paljon lohduta, koska ilmastointi on epäkunnossa. Toimittajakatras johdatetaan pohattaleffojen sikarisalia muistuttavaan takkahuoneeseen, jossa on jo valmiiksi sietämättömän kuuma. Puolen tunnin hikoilun ja päämäärättömän palloilun jälkeen levy-yhtiön edustaja ohjaa koko köörin pariksi tunniksi läheiseen pubiin, koska bändin jäsenet eivät ole tyytyväisiä paikalle raahattuun stereolaitteistoon.
– Kun kuuntelimme levyä noilla toisilla vehkeillä ennen kuin te tulitte, koko bändi oli, että ”no fucking way!”, laulaja Shagrath kertoo muutamaa tuntia ja mallasjuomaa myöhemmin.
– Laitteet olivat liian huonot. Eihän se muuten hirveästi haittaisi, mutta levyllä on niin paljon yksityiskohtia, että niiden erottuminen vaatii laadukkaan äänentoiston. Abradahabra on tosin sellainen levy, ettei siitä voi muodostaa viimeistä mielipidettään yhden kuuntelukerran perusteella. Siinä on sitä ajatellen tolkuttomasti liikaa informaatiota.
Juuri sellaisen ensivaikutelman Abradahabra jättääkin: se huutaa lisää pyörityksiä, koska riffi- ja orkesteriosastolla on niin järjetön määrä sulateltavaa. Levyn yleisfiilis on mahtipontinen ja synkkä, pöyhkeilevän apokalyptinen, kuten kolmen edeltäjänsäkin. Vaikka kosketinsoittaja Mustis ja puhtaista lauluista vastannut basisti ICS Vortex eivät enää kuulu rykmentin vahvuuksiin, levy edustaa luontaista orkesteri- ja kuoroboostattua jatkumoa In Sorte Diabolille.
Kolmivallan uusi aikakausi
Sana ”abradahabra” on lainattu okkultisti Aleister Crowleyn (1875–1947) Liber AL vel Legis -kirjasta (1904), joka tunnetaan paremmin nimellä The Book of the Law, Lain kirja. Se tarkoittaa karkeasti käännettynä ”luon samalla kun puhun”.
Crowleyn perustaman pakanallis-uskonnollisen filosofian, Theleman, mukaan historia jakautuu Aikakausiin, Aeoneihin, joilla kullakin on oma jumalallisuus- ja vapahduskonseptinsa. Opin mukaan viimeiset kolme näistä ovat olleet Isisin, Osirisin ja Horusin Aikakaudet. Horusin Aikakausi, joka on parhaillaan menossa, alkoi vuonna 1904, kun Crowley julkaisi Lain kirjan.
Crowley määrittelee abradahabran Aikakauden sanaksi, joka ilmaisee magnum opuksen (”The Great Work”) eli alkemian kaavojen ratkaisemista. Tämä viittaa uskoon, että Lain kirjan tekstit ennustivat uuden Aikakauden syntyä, johtajanaan jumala Ra-Hoor-Khuit, yksi Horusin muodoista. Abradahabra on siis kuluvan Aikakauden ”maaginen yhtälö”.
Liekö tämä levy sitten Dimmu Borgirin ”lain kirja”, josta alkaa uusi Silenozin, Shagrathin ja Galderin muodostaman triumviraatin aikakausi?
– Heillä kahdella (Mustiksella ja Vortexilla) oli totta kai vaikutus soundiimme, mutta nyt, kun ihmiset kuulevat uuden levymme, he ymmärtävät, että suurin luomisvoima on aina koostunut meistä kolmesta. Enkä aja tällä takaa aiempien jäsenten dissausta, selventää pääsäveltäjä-sanoittaja, kitaristi Silenoz.
Lue koko juttu uudesta Infernosta!