Norjan Enslaved on nimensä väärti.
Teksti: Riitta Itäkylä
Menneisyyden norssimytologiassa Odin, jumalten jumala, edustaa maskuliinista voimaa ja sodankäyntiä. Taiteessa usein vanhana ja parrakkaana vaeltajana kuvattu olento valjastaa kuolevaisia Ragnarökiin eli lopulliseen sotaan ja antaa miesten maksaa kalleimman hinnan sen puolesta. Odin on arvaamaton ja kaikkivoipa eli kaikkea sitä, mikä meissä ihmisissä aiheuttaa pelonsekaista kunnioitusta. Palvontaa, jopa.
Skandinaavinen mytologia kertomuksineen, hahmoineen ja etenkin niitä kuvastavine riimuineen ei kuitenkaan suo sijaa asioiden yksinkertaistamiselle. Odin on yksi jumala lukuisten jumaltarinoiden joukossa – ja vielä jotain muuta.
Äärimetallin, rockin ja progen siivin 1990-luvun Norja-skenen tuhkasta noussut Enslaved ymmärtää tämän, ja Axioma Ethica Odini jatkaa bändin lentoa kauas yli kliseiden horisontin. Levyn kannessa ihmishahmo luo katseensa alas maahan sisäisten ja ulkoisten voimien ristitulessa. Odin on paitsi jumala, myös matka. Matka sieluun, itseen ja omaan voimaan.
Mielenhäiriöstä eteenpäin
Vuoden 2003 Below the Lights käynnisti aikakauden, jolloin Enslaved jätti black metalin rajaviivat yhä kauemmas taakseen.
– Olimme saaneet aikaan jotakin, jota emme oikein osanneet pukea sanoiksi, kitaristi ja päälauluntekijä Ivar Bjørnson muistelee bändin uran tärkeää käännettä.
– Se oli valtava askel, josta seurasi upea vapaudentunne. Oli tietenkin myös inspiroivaa huomata, että niin moni muukin reagoi siihen positiivisella tavalla.
Axioma Ethica Odini on bändin yhdestoista julkaisu ja ensimmäinen bändin itsensä kokonaan tuottama. Enslaved on kaukana tiensä päästä, mutta tietä käydään askel askeleelta itsevarmemmin ja, mikä oleellisinta, uteliaammin.
Vuotta 2003 edeltäneet erimielisyydet musiikillisen suunnan suhteen ja niistä johtuneet miehistönvaihdokset soivat mahdollisuuden koota ajatukset ja suunnistaa vaiston perässä leveämmälle kaistalle.
– Siitä lähtien koko homma on perustunut kokeiluun.
– Sanoisin, että levyn suunta määräytyy yleensä sen jälkeen, kun kaksi ensimmäistä kappaletta on kirjoitettu. Haluan todella, että ensimmäiset ideat tulevat suoraan jostakin sisältä ja vain antaa sen tapahtua. Se on kuin mielenhäiriö. Kun sitten kaikki sanoitukset ovat paperilla, alkaa suunnanohjaus.
– Vertebraella ensimmäiset pari sävellystä oli pehmeämpiä ja koko levy suuntautui sen mukaan. Nyt kävi päinvastoin: ensimmäiset biisit olivat kiireellisiä ja päädyimme seuraamaan niiden suuntaa.
Halu tuottaa levy itse syntyi Ivarin mukaan silkasta kunnianhimosta. Kriitikoiden ylistämät Isa (2004), Ruun (2006) ja Vertebrae (2008) jättivät sittenkin tilaa muusikoiden perfektionismille.
– Luulenpa, että olimme vähän uskaliaampia säveltämisen ja sovittamisen suhteen, koska tiesimme, että tulemme kuitenkin lopulta äänittämään ja tuottamaan kaiken itse.
Bjørnson ei ole väärässä sanavalintoineen. ”Uskalias” on nimittäin osuva sana. Levyn musiikki ei jää teemansa varjoon, vaan päinvastoin istuu siihen kuin valtaistuimelle.
Enslavedin levyt ovat, etenkin Isasta lähtien, antaneet kuulijalleen kiehtovan kaksijakoisen vaikutelman: ne iskevät välittömästi, mutta kuitenkin vaivihkaa. Kokonaisuuden hahmottamiseen saattaa kulua yllättävänkin pitkä aika. Sama pätee nytkin, ehkä jopa aiempaa enemmän. Odin, tuo moniulotteinen pirulainen, on saanut ansaitsemansa soundtrackin.
Lue koko juttu uudesta Infernosta!