Fear Factory – Tarina tästä ajasta

27.01.2010
Pelko on aikamme avainsana. Sillä hallitaan, orjuutetaan, propagoidaan ja pelataan, pelinappuloina maailman kansat, globaali talous, luonnonvarat ja tulevaisuus. Tätä todellisuutta kuvaa Fear Factoryn uusi levy, nimeltään Mechanize.
Kuva: Pelko on aikamme avainsana. Sillä hallitaan, orjuutetaan, propagoidaan ja pelataan, pelinappuloina maailman kansat, globaali talous, luonnonvarat ja tulevaisuus. Tätä todellisuutta kuvaa Fear Factoryn uusi levy, nimeltään Mechanize. Teksti: Vilho Rajala Vuosikymmenen vaihde sai monet hetkeksi miettimään, mihin ihmeeseen 2000-luvun alku oikein hävisi. Vuosiluku 2010 tuo varsinkin kirjoitettuna mieleen takavuosien scifi-elokuvat ja -novellit. Vaan eikö tämä nykyaikamme ole muutenkin kuin suoraan menneisyyden dystopioista? Tämä huomio on keskeisessä roolissa Fear Factoryn uudella Mechanize-levyllä. Levyn käsitteet ovat jokapäiväisten uutistemme perussanastoa: pelkoa, propagandaa, uskonsotia, korruptiota. Fear Campaign -kappale kiteyttää sen, kuinka pelon avulla saadaan aikaan kulloinkin haluttuja tuloksia. Maailman tapahtumien ja niistä kerrottujen uutisten taustalla tuntuu olevan jokin itse itseään ruokkiva massiivinen kone, joka jyskyttää vääjäämättä omaa tuhoaan kohden, eikä kukaan voi sille mitään. – Yhteiskuntarakenne on kuin kone ja maiden hallitukset ovat kuin koneita. Meidät kaikki on mekanisoitu suuren koneen osiksi, eikä koneen osana ole mahdollisuutta yksilöllisyyteen, sanoo Burton C. Bell, Fear Factoryn laulaja. Vaikka puhelimen keksi vuonna 1876 Bellin sukunimikaima, tällä kertaa puhelinlinja on tolkuttoman huono. Langan päässä on hiljaa ja harvakseltaan puhuva, hetkittäin hermostuneesti kikatteleva mies, jonka sanallisen viestinnän linja sotkee kumeaksi muminaksi. Vaan vähät siitä. Fear Factory haluaa kertoa tylyä tarinaa tästä ajasta ja todellisuudesta. Johtoajatuksena on, että se, mikä joskus vaikutti kaukaiselta ja kenties epätodennäköiseltä, on vaivihkaa tullut todeksi. Me todellakin elämme dystopiaa. Oli aika, jolloin myös ajatus Fear Factoryn uudesta levystä vaikutti sangen kaukaiselta, eikä siitä ole kuin pari vuotta. Palataan yhtyeen yllättävään paluuseen kuitenkin myöhemmin. Burton C. Bellin maalailema kuva maailmasta mekaanisena ja kylmänä, sieluttomana paikkana löytää lohtua vain eutanasiasta. Final Exit -kappale perustuu samannimiseen järjestöön, joka ajaa erilaisten sairauksien runtelemien ihmisten oikeutta päättää omasta elämästään ja kuolemastaan. – Pitkälle edenneeseen syöpään, aidsiin, MS-tautiin tai moniin muihin sairauksiin ei välttämättä ole muuta parannusta kuin kuolema. Onko se myötätuntoa, että pidetään näitä ihmisiä hengissä ilman toivoa parantumisesta, Bell kyselee. Hän alleviivaa myös lääketeollisuuden markkinataloudellista toimintalogiikkaa: sairauden parantuminen ei tuo lääketehtailijoille taloudellista voittoa, kipu ja särky sen sijaan tuovat. Se on yhtälö, jota yllättävän moni ei tunnu tulevan ajatelleeksi. Uskontoa FF on käsitellyt ennenkin, ja uuden levyn Christploitation lienee jonkinlainen kiteytymä kaikesta siitä, mitä kristinusko yhtyeen silmissä edustaa. – Kristinuskosta on tullut parodia itsestään, Bell hymähtää. Tämäkin aihe liittyy pelkoon. – Mitä muuta usko on kuin pelkoa kohdata todellista maailmaa? Lue koko juttu Infernon uudesta numerosta!

Pelko on aikamme avainsana. Sillä hallitaan, orjuutetaan, propagoidaan ja pelataan, pelinappuloina maailman kansat, globaali talous, luonnonvarat ja tulevaisuus. Tätä todellisuutta kuvaa Fear Factoryn uusi levy, nimeltään Mechanize.

Teksti: Vilho Rajala

Vuosikymmenen vaihde sai monet hetkeksi miettimään, mihin ihmeeseen 2000-luvun alku oikein hävisi. Vuosiluku 2010 tuo varsinkin kirjoitettuna mieleen takavuosien scifi-elokuvat ja -novellit.

Vaan eikö tämä nykyaikamme ole muutenkin kuin suoraan menneisyyden dystopioista? Tämä huomio on keskeisessä roolissa Fear Factoryn uudella Mechanize-levyllä.

Levyn käsitteet ovat jokapäiväisten uutistemme perussanastoa: pelkoa, propagandaa, uskonsotia, korruptiota. Fear Campaign -kappale kiteyttää sen, kuinka pelon avulla saadaan aikaan kulloinkin haluttuja tuloksia.

Maailman tapahtumien ja niistä kerrottujen uutisten taustalla tuntuu olevan jokin itse itseään ruokkiva massiivinen kone, joka jyskyttää vääjäämättä omaa tuhoaan kohden, eikä kukaan voi sille mitään.

– Yhteiskuntarakenne on kuin kone ja maiden hallitukset ovat kuin koneita. Meidät kaikki on mekanisoitu suuren koneen osiksi, eikä koneen osana ole mahdollisuutta yksilöllisyyteen, sanoo Burton C. Bell, Fear Factoryn laulaja.

Vaikka puhelimen keksi vuonna 1876 Bellin sukunimikaima, tällä kertaa puhelinlinja on tolkuttoman huono. Langan päässä on hiljaa ja harvakseltaan puhuva, hetkittäin hermostuneesti kikatteleva mies, jonka sanallisen viestinnän linja sotkee kumeaksi muminaksi.

Vaan vähät siitä. Fear Factory haluaa kertoa tylyä tarinaa tästä ajasta ja todellisuudesta. Johtoajatuksena on, että se, mikä joskus vaikutti kaukaiselta ja kenties epätodennäköiseltä, on vaivihkaa tullut todeksi. Me todellakin elämme dystopiaa.

Oli aika, jolloin myös ajatus Fear Factoryn uudesta levystä vaikutti sangen kaukaiselta, eikä siitä ole kuin pari vuotta. Palataan yhtyeen yllättävään paluuseen kuitenkin myöhemmin.

Burton C. Bellin maalailema kuva maailmasta mekaanisena ja kylmänä, sieluttomana paikkana löytää lohtua vain eutanasiasta. Final Exit -kappale perustuu samannimiseen järjestöön, joka ajaa erilaisten sairauksien runtelemien ihmisten oikeutta päättää omasta elämästään ja kuolemastaan.

– Pitkälle edenneeseen syöpään, aidsiin, MS-tautiin tai moniin muihin sairauksiin ei välttämättä ole muuta parannusta kuin kuolema. Onko se myötätuntoa, että pidetään näitä ihmisiä hengissä ilman toivoa parantumisesta, Bell kyselee.

Hän alleviivaa myös lääketeollisuuden markkinataloudellista toimintalogiikkaa: sairauden parantuminen ei tuo lääketehtailijoille taloudellista voittoa, kipu ja särky sen sijaan tuovat. Se on yhtälö, jota yllättävän moni ei tunnu tulevan ajatelleeksi.

Uskontoa FF on käsitellyt ennenkin, ja uuden levyn Christploitation lienee jonkinlainen kiteytymä kaikesta siitä, mitä kristinusko yhtyeen silmissä edustaa.

– Kristinuskosta on tullut parodia itsestään, Bell hymähtää.

Tämäkin aihe liittyy pelkoon.

– Mitä muuta usko on kuin pelkoa kohdata todellista maailmaa?

Lue koko juttu Infernon uudesta numerosta!