Taito, vahva näkemys ja huumorintaju paiskaavat Hateformin kakkoslevyllä harvinaisen harmonisesti kättä. Bändi on kulkenut deathrash-juuriltaan kauas, mutta ilkeys ei ole hävinnyt mihinkään.
Teksti: Vilho Rajala
Origins of Plague on tiivis ja jyrkkä kahdeksan biisin paketti, jonka kokonaismitta on lähellä kultaista kolmea varttia. Se on yhtä aikaa moni-ilmeinen, rosoinen ja taidokas death metal -teos. Bändi runnoo ja räyhää tuttuun tapaan, mutta tekee myös irtiottoja perusilmaisustaan, kuten Remain Unboundin herkässä väliosassa.
Bändin basisti ja puuhamies Joni Suodenjärvi kertoo kuunnelleensa aivan hiljattain Hateformin ensimmäistä demoa. Kun sen jälkeen soittimeen asettaa uuden levyn, ero on varsin selvä.
– Kyllähän tämä meininki on muuttunut todella paljon musiikillisesti. Silloin kuusi vuotta sitten tämä deathrash oli aika pinnalla, ja kyllä sen siitä ekasta demosta kuulee, että sitä siellä nimenomaan on.
Basisti kuulostaa hyväntuuliselta ja huojentuneelta, eikä ihme. Hateform puristi Origins of Plagueta kasaan reilut puoli vuotta pidempään kuin oli tarkoitus. Alun perin levyn piti ilmestyä parahiksi, jotta se olisi ollut myynnissä jo viime helmikuun Finnish Metal Expossa. Sitten alkoivat aikataulut paitsi venyä, myös paukkua.
– Jossain vaiheessa minäkin yritin sanoa, että nyt laitetaan kolmen kuukauden päähän deadline, silloin pitää olla valmista. No, eipä siitä sitten mitään tullut, Suodenjärvi naurahtaa.
– Meillä oli kaikenlaisia siviilielämän kiireitä siinä, ja jossain vaiheessa oli jo aika haasteellista saada porukkaa ylipäätään samaan aikaan samaan paikkaan. Minulle tuli perheenlisäystä ja bändissä oli vähän ihmissuhteiden nurjempaakin puolta esillä.
Origins of Plague äänitettiin Ansa Studiolla Porissa, samassa paikassa, jossa jo Dominance-levyä (2008) tehtiin. Studiomiehenä hääräsi Jori Haukio, joka on yhtyeelle tuttu mies vuosien takaa.
– Kun biisit oli valmiita, Jori antoi meille kaksi vaihtoehtoa. Hän sanoi, että tämä levy voidaan tehdä joko kliinisesti ja tarkasti niin, että kaikki ylimääräinen siivotaan sieltä pois. Eli samaan tapaan kuin Dominance. Tai sitten voidaan tehdä vähän punkimmalla otteella niin, että sinne jää vähän hapsuja ja rosoja. Me halusimme ehdottomasti jälkimmäisen tavan.
Dominance sai levyarvioissa jonkin verran kritiikkiä liian sairaalamaisesta, steriilistä soundista. Origins of Plague on elävämpi ja tuoksuvampi teos. Se on jälleen yksi esimerkki siitä terveestä suunnasta, johon metalli ainakin Suomessa tuntuu olevan menossa. Musiikille on usein hyväksi, kun se kuulostaa siltä, että ihmiset ovat soittaneet sen.
Rumputulta päin
Vaikka soundissa on enemmän sattumia kuin aiemmin, ei pidä erehtyä luulemaan, että Hateformin levyltä olisi löydettävissä virheitä. Nämä miehet ovat soittoniekkoina sitä luokkaa, että rennompikin suoritus on helvetin kova. Uutta virtaa bändin hakkaamiseen tuo rumpali Tuomo Latvala, joka liittyi vahvuuteen viime vuonna. Hänet tunnetaan muun muassa Torture Killeristä.
– Hän oli sanonut meille jo aiemmin, että vaikka hän tykkää soittaa Torture Killerissä kunnon death metal -junttaa, hän haluaisi päästä kokeilemaan myös vähän haasteellisempia juttuja. Että kuinka nopeasti ne kädet ja jalat oikein liikkuukaan. Hänhän myös opettaa rumpujensoittoa.
Hateformin vanha rumpali Tuomas Vähämaa oli perustajajäsen. Hänellä, Suodenjärvellä ja kitaristi Tomy Laistolla oli yhteinen bändi Morbid Dream jo ennen Hateformia. On helppo ymmärtää, että rumpalinvaihdos oli kova paikka.
– Se alkoi oikeastaan siitä, kun Vähämaa aloitti palomiehen hommat. Sehän on sellainen ammatti, joka sitoo aivan järjettömän paljon. Meistä jokainen tiesi, että se tulee bändihommissa vastaan jossain vaiheessa, Suodenjärvi kertoo.
Bändi koki, että oli reilua puhua asia heti selväksi, ettei jää roikkumaan. Jos kerran aletaan tehdä uutta levyä, on varmasti luvassa keikkojakin. Jos ei rumpali pääse keikoille, täytyy hoitaa joku, joka pääsee.
– Me istuttiin sitten porukalla alas. Totta kai se oli vaikea paikka sekä hänelle että meille. Kyllä siinä joutui pitkätukat pari kyyneltäkin tirauttamaan. Mutta koko bändi oli päätöksen takana ja asia oli järkevämpi hoitaa ennen levyntekoa kuin sen jälkeen. Jos tämä levy olisi tehty Vähämaan kanssa ja nyt sitten katseltaisiin uutta rumpalia, eihän siinä olisi mitään järkeä.
Lue koko juttu uudesta Infernosta!