Saksan pientä suurta sumutorvea Udo Dirkschneideria voi kutsua suurella kunnioituksella heavy metalin makaronilaatikoksi – onhan hänkin asia, johon voi luottaa aina. U.D.O:ssa ja Merging Flaressä kitaroiva Kasperi Heikkinen kiteyttää aiheen reseptillä.
Tarpeet
– 600 g naudan paistijauhelihaa
– 400 g täysjyväpastaa
– iso keltasipuli
– iso punasipuli
– 2 salottisipulia
– 2–4 valkosipulinkynttä
– rasia pekonikuutioita tai paketillinen pieneksi pilkottua pekonia
– 5 dl rasvatonta maitoa
– 3 kananmunaa
– mustapippuria
– valkopippuria
– cayennepippuria
– paprikajauhetta
– reilusti juustoraastetta, esimerkiksi emmental–edam–mozzarella-sekoitus toimii
– sixpack keskiolutta
– lisukkeeksi kirsikkatomaatteja, suolakurkkuja ja rucolaa
– ruokajuomaksi jääkylmää olutta tai rasvatonta maitoa
Tee näin:
1. Ota olut ja mieti tilannetta. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
2. Pilko sipulit pieniksi kuutioiksi. Ruskista pekoni paistinpannulla omassa rasvassaan ja lisää sekaan pilkottu sipuli. Ruskista.
3. Keitä pasta eli makaroni kattilassa ohjeen mukaisesti.
4. Lisää jauheliha paistinpannulle, ruskista se ja lisää mausteet oman maun mukaan. Itse käytän mausteita reilummanpuoleisesti.
5. Kaada ruskistettu pekonisipulijauhelihaseos ja keitetty pasta riittävän isoon vuokaan ja sekoita.
6. Sekoita maito sekä kananmunat ja vatkaa tasaiseksi. Kaada munamaito tasaisesti vuokaan.
7. Peitä vuoan pinta juustoraasteella.
8. Laita koko setti uuniin 200 asteeseen noin 45 minuutiksi tai kunnes juustopinta on kauniin ruskea.
9. Ruoan kypsymistä odotellessa voit ottaa oluen ja miettiä tilannetta. Samalla voit fiilistellä vaikkapa Battle of Waterloon jumalaista poljentoa.
10. Ota valmis satsi uunista ja tarjoile kirsikkatomaattien, suolakurkkujen ja rucolan kanssa, avot! Nöösit voivat lisätä ketsuppia maun mukaan. Itse en kuitenkaan moiseen toimintaan lähtisi. Ruoan jälkeen voit nauttia loput oluet ja miettiä syömääsi samalla kun Rock’n’Rolfin rosvoretkue pauhaa taustalla.
Kasperin luonnehdinta:
”Makaronilaatikko on ajaton suomalainen klassikko, jota pystyy varioimaan loputtomiin ja johon pystyy käytännössä pistämään melkeinpä mitä vain. Ruoka on myös todella helppo ja nopea, joten edes meikäläisen kaltainen pösilö ei onnistu sitä tunaroimaan. Yleensä ”klassinen” versio aiheesta on aika tylsä eikä juurikaan hivele makuhermoja, joten tuunaaminen on tässä yhteydessä avainsana. Pekonihan on merkittävä osa modernin kulinaristin jokapäiväistä arsenaalia, ja nytkin se muodostaa olennaisen perustan koko komeudelle. Yhden hengen taloudessa tällä setillä säilyy hengissä helposti ainakin pari kolme päivää, ja aina vaan maistuu. Tämä on ruokalajien jeesusteippi, toimii tilanteessa kuin tilanteessa eikä jätä varmasti pulaan. Oli pakkanen tai helle, MMM sopii jokaiselle. Oho, toihan rimmaa!”
Megan tuomio:
”Macaronibox, kuten amerikkalaiset ehkä sanoisivat, on vähän kuin pizza. Perustusten päälle voi latoa melkeinpä mitä vain, eikä lopputulos oikein voi mennä vikaan. Perinteille kannattaakin joskus antaa piupaut ja heittäytyä ihan villiksi. Jos maito pierettää, korvaa se lihaliemellä. Jos kaloreita ja rasvaa ei ole tarpeeksi, heitä sekaan fetaa, sinihomejuustoa tai Koskenlaskijaa. Välimeren eksotiikkaa kaipaavat voivat maustaa loodan kanelilla tai muskotilla, ja luultavasti oikein maistuva itämainenkin versio syntyisi inkivääriä, kookosmaitoa ja chilitahnaa käyttämällä. Maltillisemmille kokeille riittänee jo pelkkien erilaisten pastojen käyttäminen, niitäkin kun saa nykyään vaikka minkä muotoisina ja värisinä. Sen kerran kun maistuu, ja sehän maistuu!”
Heavy Cooking Club on Infernon oma ruokakerho, jota vetää lehden sivuilla tutkiva kulinaristi Miika “Mega” Kuusinen. Raskas musiikkimaku vaatii raskaat ruoat!