Tapaan Klubin pihalla Anneke van Giersbergenin Suomeen tuoneen miehen, kahvikuppi kädessä sauhuavan Teemu Suomisen. Kysyn: ”Soittaako se Gätöringiä?” Kahvikuppimies vastaa: ”Kyllä sen pitäisi.”
Noin puolitoista tuntia myöhemmin:
”The day you went away / you had to screw me over…”
Saturnine, hollantilaisyhtye The Gatheringin albumilta if_then_else, vuodelta 2000. Yksi yhtyeen parhaista kappaleista Tampereen toukokuisessa illassa vuonna 2013 – ja Anneke laulaa täydellisesti.
Toinen illan ehdottomista kohokohdista, Mandylion-mestariteoksen Strange Machines, kulkee sekin kuin välissä olisi 18 vuoden sijaan sekunteja. Tunne on lähellä ällistystä.
Gathering ei tietenkään ole ainoa yhteys, josta van Giersbergen tunnetaan, mutta suurelle osalle naisen faneista hän on edelleen, kuusi vuotta eronsa jälkeen yhtyeen solisti. Laulajattaren Gatheringin jälkeinen materiaali ei vetoa levyltä samalla tavalla, mutta laudeoloissa tämä ei pääse häiritsemään – nainen voisi esittää periaatteessa ihan mitä tahansa ja se toimisi. Hyvät biisivalinnat ovat tavallaan vain bonusta.
Myöskään taustabändillä ei juuri ole merkitystä, kun nokkahahmo on näin karismaattinen ja valovoimainen – kaikki kunnia hyvin soittaneelle, vanhemmatkin raidat oivasti toisintaneelle viisikolle. Kitara ja nainen -periaatteella välipalaksi esitetyt numerot (joukossa esimerkiksi rohkea coverveto, Cindy Lauperin Time After Time) osoittivat, ettei lisämiehistöä välttämättä tarvittaisi ollenkaan.
Ja ettei tämä hehkuttaminen nyt loppuisi, Anneke on myös voimaannuttava hahmo: naisen positiivisuuden aura on niin vahva, että tässä kyydissä pahinkaan mörökölli taipuu murjotukseen. Moinenhan ei voi tehdä kuin hyvää valtakuntamme jöröjukille, ja katso, useampi heistä repesikin illan mittaan reiluun hymyyn – etenkin se sälli, joka sai tanssittaa Annekea hetken tämän harpattua laulaa lurittelemaan yleisönkin puolelle. Yleisön rohkein reino äityi esittämään peräti kosinnan. ”Ukko on tuossa vieressä eikä moniavioisuus taida olla sallittua, täälläkään”, lohkaisi Anneke ja kiitti kauniisti tarjouksesta.
Sitä tulee arvottua väsyneesti melkein keikan kuin keikan alla, lähteäkö vaiko eikö. Onhan noita nähty, teeveestä tulee Geordie Shore ja mitä näitä tekosyitä nyt on. Tällaiset illat muistuttavat, kumpaan vaihtoehtoon kannattaisi panostaa. Aina.