Sisältövaroitus: teksti saattaa johdatella pahaa-aavistamattoman lukijan vaarallisen raskaan rockin ja arveluttavien lyriikoiden muodostamille vasemman laidan poluille.
Do you want total war?
No, yhtyeen omista lyriikoista löytyy oikea vastaus tähänkin visaiseen kysymykseen, mutta konsensus olisi ollut sataprosenttista ilman orkesterin suunnalta tullutta jeesiäkin.
Yes we want total war!
Mistä on kysymys? Impaled Nazarenen keikasta loppuunmyydyn On the Rocksin uumenissa. Tapahtuma alkoi Suomi Finland Perkeleeltä poimitulla Vitutuksen multihuipennus -raidalla ja loppui saman levyn Total War – Winter War -taisteluhuutoon. Aivan totta: kyseisen biisin ”ajankohtaisuus” ei ole näinä aikoina varsinaisesti vähenemään päin.
Kyseessä ei myöskään ollut ihan mikä tahansa ImpNaz-konsertti vaan Oulussa marraskuussa 1990 perustetun nuclear metal -yhtyeen ”epävirallinen 35-vuotiskeikka” – ja samalla myös ensimmäinen klubikeikka Helsingissä hemmetin pitkiin aikoihin. Tästä päästäänkin asiaan. V***u, 35 vuotta Impaled Nazareneä!
Itse törmäsin tämän oululaislähtöisen rykmentin luupäiseen livetoimintaan ensimmäisen kerran 1991. Olisikohan se keikka ollut Riihimäellä? No, ihan varmasti viimeistään 1992, kun rykmentti esiintyi Giants of Rock -festivaalilla. Kokemus oli jo silloin… no, vähintäänkin veret seisauttava. Tuli harvinaisen selväksi, että tämä bändi tekee ihan mitä huvittaa eikä pyytele anteeksi keneltäkään.
Varsin harvinaista – no, hyvin harvinaista! – on myös se, että vuosikymmenet eivät tunnu millään tavalla rauhoittavan Impaled Nazarenea – eikä todellakaan sen suorapuheista ja arvaamatonta komentajaa Mika Luttista. Hiukseton solisti on edelleen vaarallisempi, äkäisempi ja kiukkuisempi kuin miljoonan voltin sähköisku tai tuhat viereen tipahtanutta ampiaispesää. Kun asiaa pohtii enemmän, mieleen tulee kysymys: miten se on edes mahdollista? Olisiko laulajan suonissa virtaavalla, vettä sakeammalla pohjoisen verellä jotakin tekemistä asian kanssa?
Sattumaa tai ei, mutta kukaan ei ole onnistunut pysyttelemään pysäyttämättömän luonnonvoiman Luttisen rinnalla koko 35 vuoden taivalta, mutta toki hänen rinnaltaan löytyy pari erittäin pitkän linjan sotaratsua: rumpali Reima Kellokoski on ollut palveluksessa 31 vuotta ja basisti Mikael ”Arkki” Arnkilin alokasaikojen suorittamisesta on vierähtänyt 26 vuotta. Kuusikielisen suunnalla on ollut enemmän vaihtelua, ja tänä päivänä riffimyrskystä vastaa viime vuonna mukaan hypännyt Kimmo Korhonen. Hänen varsin lyhyt ImpNaz-kokemuksensa ei näkynyt ja kuulunut ainakaan huonolla tavalla, sillä monissa liemissä aiemmin keitetyn, silmäkulmiinsa hieman tuhkaa hieroneen kitaristin touhu oli yksinkertaisesti vakuuttavaa. Eikä muuten unohdeta sitäkään, että hänen olemuksestaan tulee mieleen eräskin Alexi Laiho – Impaled Nazarenen takavuosien lyhytaikainen kitaristi.
Noin kolmenkymmenen (!) biisin mittainen setti toimi muistutuksena monestakin asiasta. Ehkä kirkkaimpana mieleen iskostui tämä: Impaled Nazarene on jonkinlainen ”jäänne” vanhasta maailmasta – positiivisella tavalla. (Muuten, kuinka usein sanaa ”positiivinen” käytetään Impaled Nazarenen yhteydessä?) Impaled Nazarene on harvinainen, vaarallinen peto, jollaisia ei enää tunnu sikiävän. Mainio soittoluola On the Rocks on tietenkin nykyhetkeen sopivasti ”turvallinen tila”, mutta Impaled Nazarenen väkivaltaisen kohkauksen äärellä ei ollut hetkeäkään turvallinen olo – ja juuri niinhän sen pitää tämän bändin äärellä mennäkin.
Eikä kyse ole vain vanhoista klassikkokappaleista, tyyliin Sadhu Satana, The Horny and the Horned, Motorpenis, Condemned to Hell tai Kuolema kaikille (paitsi meille). Kun orkesteri raapaisi esimerkiksi Eight Headed Serpent -biisin toistaiseksi uusimmalta studiolevyltään, kappale toimi taas yhtenä muistutuksena siitä, ettei Impaled Nazarene ole vuosikymmenien aikana tinkinyt piiruakaan… niin, yhtään mistään.
Ja saatana soikoon, loppua ei ole näkyvissä. Ihan oikeasti, kauanko tämä jumalaton näytelmä vielä jatkuu? Toiset 35 vuotta? No, herra Luttinenhan on silloin vasta 89-vuotias – ihan miehen ikäinen siis. Palataan siis jatkossakin asiaan, jos vaikkapa kolmannella maailmansodalla ei ole muita suunnitelmia.
Teksti ja kuvat: Timo Isoaho
