Tekijä: Timo Isoaho

”Tykkään retkeillä, ja suomalaiset puukot ovat osoittautuneet maailman parhaiksi” – haastattelussa Lamb of Godin Randy Blythe

Amerikkalaisrykmentti Lamb of Godin fanit elävät varsin hyviä aikoja. Ärhäkkä ja kiukkuinen Omens, bändin toinen studioalbumi kahteen vuoteen, on juuri ilmestynyt. Eikä siinä kaikki: yhtye tekee marraskuussa paluun suomalaisille konserttilavoille.

Ruoskaa, tanssia ja kuohintaa – haastattelussa Spiritus Mortis

Maijalan veljekset, kitaristi Jussi ja basisti Teemu, perustivat aikoinaan Suomen ensimmäisen doom metal -yhtyeen. Spiritus Mortis on nyt tehnyt matkaa 35 vuotta, ja viimeisin levytetty merkkipaalu kantaa otsikkoa The Great Seal. Mutta sisältääkö se doomia ensinkään?

”Vittuun sovinnaisuus, anteeksipyyteleminen ja muu vastaava sonta” – haastattelussa Behemoth

Oman aikakautensa Iron Maiden? Ehkei sentään. Oman aikakautensa Slayer? Miksipä ei. Behemothin matka on jo kolmen vuosikymmenen mittainen, mutta loppua ei ole näkyvissä. Ja miksi olisikaan? Uusi albumi Opvs Contra Natvram on rujo voimannäyttö, jonka piikit uppoavat syvälle nykymaailman mätään lihaan.

”Pidämme The God Machinea jonkinlaisena uutena alkuna” – haastattelussa Blind Guardian

Saksalainen metallipioneeri Blind Guardian palasi treenikämpälle ja jätti sinfonisen pauhun sivuosaan. Se kannatti, sillä uusi albumi The God Machine on parasta bändiltä hyvin pitkään aikaan.

”The Halo Effectissä on kyse vanhojen frendien luonnollisesta yhteenliittymästä” – haastattelussa Mikael Stanne

Göteborg tunnetaan melodisen death metalin mekkana, ja kaupungin tunnetuin kasvatti on In Flames. Melodödön kuningassarjan tuorein nimi on puolestaan The Halo Effect, joka koostuu – kuinkas muuten – In Flamesin entisistä jäsenistä.

”Jos uusi levymme on mestariteos, niskaan kaatuu hieman paineita, sillä seuraavaksi meidän pitää tehdä vielä parempi!” – haastattelussa Arch Enemy

Kitaristi Michael Amottin johtama Arch Enemyn käytti Deceivers-levyyn valtavasti voimavaroja, sillä aikomuksena oli valmistella bändin uraa määrittävä mestariteos. Tuliko Deceiversistä sellainen?

”Jokainen kuulija saa päättää itse, edustaako Ibaraki mustaa metallia, äärimetallia tai jotakin muuta” – haastattelussa Matthew Heafy

Sisältääkö Rashomon black metalia, extreme metalia vai jotakin muuta? Käykäämme puntaroimaan totuutta, sillä Triviumin laulaja-kitaristin Matt Heafyn uusvanha projektiyhtye Ibaraki on julkaissut viimein debyyttialbuminsa.

”Näin lohduton meininki tuli meillekin jonkinasteisena yllätyksenä” – haastattelussa Lähiöbotox

Itäisen Helsingin betoniviidakoiden syvissä varjoissa viihtyvän Lähiöbotoxin debyyttialbumi esitteli rikkinäisen Suomen, jossa pilkahti välillä aurinko. Bändin kakkoslevyllä horisontissa ei enää näy outoja valoilmiöitä.

Kylmä, synkkä, raaka ja raskas – haastattelussa Shape of Despair

Lohduttomien sävelmaisemien mestari Shape of Despair on palannut – niin julkaisurintamalle kuin takavuosien tunnelmiin.

Metsää, pakkasta ja eristyneisyyttä – haastattelussa Darkwoods My Bethrothed

Kiteeläisen Darkwoods My Betrothedin rienaava liekki loimusi valtoimenaan 1990-luvun puolivälin tuntumassa. Sitten leimu laantui, mutta viimeinen kekäle ei koskaan suostunut sammumaan. Nyt käsillä on uusi studioalbumi Angel of Carnage Unleashed, jonka sydämessä roihuaa aiempaakin mustempi tuli.

Vauhdin hurmaa viidellä vuosikymmenellä – haastattelussa Prestige

Tamperelainen speed/thrash-rykmentti Prestige julkaisi kolme studioalbumia ja soitti julmetun määrän keikkoja 1990-luvun taitteessa, mutta sitten yhtyeen moottorista loppui polttoaine. 29 vuotta ehti vierähtää, mutta nyt käsillä on Prestigen neljäs studiolevytys Reveal the Ravage. Ja lisää on luvassa.

”Alexin omaperäinen soundi ei ollut mistään kamoista kiinni, vaan se tuli sen sormista” – haastattelussa Bodom after Midnight

Children of Bodomin pitkäaikaisen kipparin Alexi Laihon uusi yhtye Bodom after Midnight asteli innolla parrasvaloihin, mutta bändin ura jäi lopulta vain kolmen kehuja niittäneen konsertin ja yhden kipakan ep:n mittaiseksi. Kitaristi Daniel Freyberg, basisti Mitja Toivonen ja rumpali Waltteri Väyrynen muistelivat Infernolle viime vuoden lopussa menehtyneen Laihon kanssa tehtyä matkaa keskiyön tuolle puolen.

Ei kun lisää kusta kiukaalle! – haastattelussa Lyijykomppania

Elettiin kesää 1981, kun Haukivuoren Kantalan kylältä alkoi kantautua synkkää jynkytystä. Vuosien saatossa soittimien rusikointi on hetkeksi tauonnut, mutta yhtä varmasti se on myös jatkunut. Tänä vuonna suomenkielisen raskaan rockin edelläkävijä Lyijykomppania täyttää neljäkymmentä, ja yhtye juhlistaa merkkipäiväänsä julkaisemalla uuden studioalbumin.

Pioneerit hitin äärellä – haastattelussa Therion

Ruotsalainen metalli-innovaattori Therion on julkaissut lähemmäs kaksikymmentä studioalbumia. Uusi pitkäsoitto Leviathan on tässä joukossa aivan oma lukunsa, sillä se on Therionin pitkän uran ensimmäinen ”tarkoituksellinen hittilevy”. Lisää on luvassa varsin pian, sillä Leviathanin jatko-osat ovat jo työn alla.

Salaperäistä omaehtoisuutta – haastattelussa Havukruunu

Maistuuko Bathoryn ja Moonsorrow’n tyyppinen eeppinen black metal? Entä viihdytkö heavy metalin klassikkonimien äärellä? Mikäli nyökkäsit hyväksyvästi, Havukruunu saattaa hyvinkin olla uusi suosikkiyhtyeesi.

Pimeyden henki – haastattelussa black metal -legenda Beherit

Joskus kappaleet ovat koostuneet kitaroiden kirskunnasta, rumpupatteriston jylinästä ja sihisevän ärisevästä laulusta. Toisinaan minimalistiset ambient-teokset ovat soljuneet omissa uomissaan rauhaisan pahaenteisesti. Vuosikymmenet ovat vaihtuneet, mutta Beherit ei ole tinkinyt omaehtoisuudestaan. Nyt tarjolla on uusi studioalbumi, joka ei tee poikkeusta epäpyhään sääntöön.

”Pidän ’Lemmyn aseenkantajan’ viittaa harteillani oikein mielelläni elämäni loppuun asti” – haastattelussa Phil Campbell

Motörhead on monille yhtä kuin rockjumala Lemmy Kilmister, mutta yhtyeen kuolemattoman maineen peruskiviä on ollut takomassa ahkerasti myös Phil Campbell. Motörheadin maallinen vaellus päättyi viisi vuotta sitten, mutta kitaristi ei ole vetäytynyt viettämään leppoisia eläkepäiviä. Tällä hetkellä Campbellin kipparoima ryhmä kantaa nimeä The Bastard Sons, ja sen kokoonpanosta löytyy kolme miehen perheenjäsentä.

Puhdistavia äänimyrskyjä – haastattelussa Dark Buddha Rising

Dark Buddha Risingin Mathreyata-albumi jatkaa doomin, dronen ja sludgen hypnoottisissa maisemissa jo kolmentoista vuoden ajan möyrineen yhtyeen matkaa kohti entistäkin perusteellisempia syvyyksiä.

”Sympatiani ihmisiä kohtaan on vähäistä, mutta se ei tarkoita, että olisin joku psykopaattisesti ja vähämielisesti käyttäytyvä kouluampujaidiootti” – haastattelussa Sami Hynninen

Reverend Bizarren pahaenteinen osumatarkkuus oli doom metalin saralla omaa luokkaansa, mutta jokaiseen projektiinsa pohjattomalla intohimolla suhtautuvan Sami Hynnisen taiteen taikapiiristä löytyy paljon muutakin. Juuri nyt keihäänkärkenä toimii Kauko Röyhkän kanssa valmisteltu yhteislevytys, kun taas tulevat kuukaudet täyttyvät tummissa vesissä möyrivästä Opium Warlordsista sekä Läjä Äijälän kanssa tehdystä minimalismista.

”Tiedostan aivan hyvin, että oman stailin keksiminen ei onnistu tuosta vain” – haastattelussa Dream Theater -kitaristi John Petrucci

Pandemia tuhosi Dream Theaterin mittavat kiertueaikeet, mutta yhtyeen suunnalta on tarjolla hyviäkin uutisia: progemetallin jättiläinen alkaa valmistella kuluvan syksyn aikana uutta pitkäsoittoa. Sitä odotellessa voi nauttia kitaristi John Petruccin lokakuun lopulla ilmestyvästä Terminal Velocity -albumista, joka tekee seuraa vuonna 2005 ilmestyneelle Suspended Animation -debyyttisoololle.

Äärimmäistä primitiivisyyttä – haastattelussa Isengard

Black metal -pioneeri Darkthrone on Gylve ”Fenriz” Nagellin tunnetuin bändi, mutta aktiivisen ja omaehtoisen norjalaismuusikon luovuuden hedelmät ovat vuosien saatossa pudonneet varsin laajalle. Yksi hänen pitkäaikaisista projekteistaan on jo 1980-luvun lopulla alkunsa saanut Isengard, jonka kolmas albumi ilmestyy lokakuussa.

Takki auki ja sydän edellä, taidoista viis – haastattelussa Viikate

Kun syysvedet taas kerran jäätyvät ja marrasvalot vaipuvat unholaan, pakkasenpalvojien almanakan kantta koristaa vuosiluku 2021. Tämä synkän tuplaventin suuntaan nojaava numerosarja tarkoittaa muun muassa sitä, että uuden Rillumarei!-albuminsa lokakuussa julkaisevan Viikatteen ensimmäinen alakulotettu neljännesvuosisata saa täyttymyksensä. Juhlia ennakoiden Kaarle Viikate suuntaa seuraavassa katseensa kohti Kymijoen lautturien varjojen öitä petäjäveräjien tulevaa kalskettakaan unohtamatta.

”Jos lähdetään duunaamaan pizzaa, niin tuskin siinä kermavaahtoa tarvitaan!” – haastattelussa Finntroll

Finntroll on kasvattanut suomuisia ja karvaisia peikonkorviaan vuodesta 1997. Ilkikurinen, äkäinen ja arvaamaton helsinkiläisbändi juhlii pian neljännesvuosisadan mittaista taivalta, mutta vuosirenkaiden kertyminen ei tarkoita Finntrollin tapauksessa rauhoittumista tai seestymistä. Tästä toimii väkevänä todistuskappaleena pitkän odotuksen jälkeen ilmestyvä yhtyeen seitsemäs studioalbumi Vredesvävd.

”Emme tule koskaan painamaan jarrua” – haastattelussa Napalm Death

Napalm Deathin ystävillä on mainio syy hymyillä leveästi, kun Throes of Joy in the Jaws of Defeatism -albumi katkaisee syyskuussa bändin pitkäksi venähtäneen levytystauon. Huomionarvoisinta lienee se, ettei tuore pitkäsoitto anna pienimpiäkään viitteitä siitä, että brittilegendan raivoisa intensiteetti olisi katoamassa.

Kuoleman kesä – Entombedin L-G Petrov ja Nicke Andersson muistelevat klassisen ruotsideathin syntyä

Maailmankuulun ruotsalaisen death metalin siemenet kylvettiin jo 1980-luvun alkuvuosina. Sen ensimmäiset maanalaiset juuret alkoivat vahvistua vuosikymmenen puolivälin jälkeen, ja synkän sadonkorjuun aika koitti 1990-luvun alussa. Kalmankatkuisimman verson kasvatti Nihilist-nimellä aloittanut Entombed, jonka Left Hand Path -klassikon julkaisusta tuli alkukesästä kuluneeksi kolmekymmentä vuotta. Inferno juhlistaa tapausta kääntämällä katseet kohti tukholmalaisen death metal -skenen syntypaikkoja ja -hetkiä.