Finntroll on kasvattanut suomuisia ja karvaisia peikonkorviaan vuodesta 1997. Ilkikurinen, äkäinen ja arvaamaton helsinkiläisbändi juhlii pian neljännesvuosisadan mittaista taivalta, mutta vuosirenkaiden kertyminen ei tarkoita Finntrollin tapauksessa rauhoittumista tai seestymistä. Tästä toimii väkevänä todistuskappaleena pitkän odotuksen jälkeen ilmestyvä yhtyeen seitsemäs studioalbumi Vredesvävd.
Napalm Deathin ystävillä on mainio syy hymyillä leveästi, kun Throes of Joy in the Jaws of Defeatism -albumi katkaisee syyskuussa bändin pitkäksi venähtäneen levytystauon. Huomionarvoisinta lienee se, ettei tuore pitkäsoitto anna pienimpiäkään viitteitä siitä, että brittilegendan raivoisa intensiteetti olisi katoamassa.
Maailmankuulun ruotsalaisen death metalin siemenet kylvettiin jo 1980-luvun alkuvuosina. Sen ensimmäiset maanalaiset juuret alkoivat vahvistua vuosikymmenen puolivälin jälkeen, ja synkän sadonkorjuun aika koitti 1990-luvun alussa. Kalmankatkuisimman verson kasvatti Nihilist-nimellä aloittanut Entombed, jonka Left Hand Path -klassikon julkaisusta tuli alkukesästä kuluneeksi kolmekymmentä vuotta. Inferno juhlistaa tapausta kääntämällä katseet kohti tukholmalaisen death metal -skenen syntypaikkoja ja -hetkiä.
Amerikkalaisyhtye Lamb of Godin sanavalmis keulakuva Randy Blythe on valmistautunut pahan päivän varalle jo pitkään. Maailman ovet säppiin pistänyt pandemia ei täytä hänen määritelmäänsä pahasta päivästä, mutta Lamb of Godin suunnitelmat se on pistänyt uusiksi.
Tanskalaislegenda Mercyfyl Faten oli tarkoitus soittaa keikkoja ja julkaista uutta musiikkia tänä vuonna. Pandemiatilanteen vuoksi suunnitelmia on siirretty eteenpäin, mutta vaikutusvaltaisen yhtyeen kaksi ensimmäistä, klassikkostatuksen omaavaa albumia on sentään julkaistu uudelleen.
Kuinka usein kuusitoista studioalbumia kolmessa vuosikymmenessä julkaisseesta rockyhtyeestä huokuu fiilis, että porukkahan elää yhtä uransa huippukausista? Niinpä niin. Obsidian-pitkäsoitto todistaa vastaansanomattomasti, että Paradise Lost ei kumartele tai nöyristele todennäköisyyksien edessä.
Laulaja-kitaristi Ville Laihialan, rumpali Aksu Hantun, basisti Kimmo Hiltusen ja kitaristi Sami Leppikankaan muodostaman S-Toolin kakkosalbumi ei leiki, pelleile tai vitsaile. Päinvastoin. Exitus hyökkää kyselemättä päälle, lyö hampaat kurkkuun, jättää makaamaan verissä päin ja nauraa vielä räkäisesti päälle.
