Teksti ja livekuvat: Katja Nykänen Promokuva: Alex Morgan
Aijaijai, kyllä metallifania hemmotellaan Lontoossa maaliskuisena lauantai-iltana. Saman katon alle samana iltana ahtautuvat Cannibal Corpse, Triptykon, Enslaved ja Job for a Cowboy. Kyseessä on Metal Hammerin sponsoroima Destroyers of the Faith -kiertue, joka on ennen Lontoota kiertänyt Bristolin, Glasgown ja Manchesterin. Lontoon jälkeen on vielä vuorossa kiertueen viimeinen kohde eli Birmingham.
Muutamaa tuntia ennen keikan alkua HMV Forumin backstagella on vipinää. Jos jonkinlaista menijää hiihtelee portaita ylös ja alas. Pääsalista kuuluu soundcheckin ääniä, eikä hiljaista nurkkaa tahdo löytyä sitten millään. Onneksi Cannibal Corpsen basistia Alex Websteriä on turvallista seurata. Hän tietää minne mennä, toisin sanoen ylös niin kauan kuin portaita riittää. Sinne osoittaa alatasanteella oleva lappukin: Cannibal Corpse ja Triptykon ylös – Enslaved ja Job for a Cowboy jonnekin vasemmalle.
Ylimmästä kerroksesta löytyy muutama miehisellä tavalla jykevä ja ruskea nahkasohva. Yhdellä niistä kuorsaa selällään mies. Ei näytä tutulta. Huoneen seiniä kehystävät peilit. Jääkaapit ovat pullollaan olutta. Selvästi siis bändeille rakennettu hengailumesta. Asetumme Websterin kanssa istumaan yhdelle nahkasohvista.
Tummasävyisiin vaatteisiin pukeutunut Webster näyttää levolliselta, mutta myös hieman väsyneeltä. Pitkähköt, kihartuvat hiukset valuvat harteille. Hiusten alta pilkottavat pulisongit. Ei kehtaa tuijottaa, mutta ihan kuin niissä näkyisi vähän harmaata. No, jotkut harmaantuvat aikaisemmin kuin toiset, ja on kai se niinkin, että vuosikausien keikkailu jättää jälkensä. Cannibal Corpselle on nimittäin kertynyt keikkapäiviä mukava määrä, bändi kun on perustettu jo yli kaksikymmentä vuotta sitten. Webster on yksi alkuperäisjäsenistä. Toinen jäljellä olevista on bändin rumpali Paul Mazurkiewicz. (Olethan lukenut hänen haastattelunsa Infernosta 2/2012? Olethan?)
Kannibaalit kiertueella
Ennen Destroyers of the Faith -kiertuetta Cannibal Corpse matkasi ympäri Eurooppaa Full of Hate -kiertueella muun muassa Behemothin kanssa. Keikkoja oli helmikuun alkupuolelta lähtien melkein joka päivä. Birminghamin-keikan jälkeen on vihdoin tarkoitus lentää kotiin Floridaan.
– Meillä oli kaksi vapaapäivää kiertueen aikana. Molempina päivinä vain ajoimme seuraavaan kohteeseen. Tuon kiertueen jälkeen meillä oli toiset kaksi vapaapäivää ennen kuin tulimme Englantiin. Ne riittivät hyvin akkujen lataamiseen ja lepäämiseen, Webster sanoo.
– Aikaisista ylösnousuista ja ärsyttävistä rajanylityksistä huolimatta olemme tottuneet keikkailuun. Olemme siinä hyviä ja myös pidämme siitä hyvin paljon. Nyt kuitenkin meistäkin tuntuu, että olisi aika mennä kotiin. Mutta parin viikon kotona olon jälkeen alkaa varmasti jälleen tuntua siltä, että pitäisi päästä soittamaan.
Webster pohtii, miten joskus päivän ainoa hauska hetki on itse konsertti. Muutoin kiertueella päivät saattavat edetä tylsästi matkatessa bussilla paikasta toiseen. Toisaalta joskus tulee vastaan kokonaisuudessaan mukavia päiviä, jolloin ehtii nähdä vähän muutakin kuin keikkabussin. Tänään bändi ehti esimerkiksi käydä kävelyllä Lontoossa. Tosin vain siksi, että bussi joutui korjattavaksi ja bändi heitettiin siitä turhan aikaisin aamulla ulos. Unet jäivät siis vähiin.
– En koskaan lakkaa arvostamasta sitä, että saamme matkustaa moniin mielenkiintoisin paikkoihin. Olemme hyvin onnekkaita, Webster sanoo ja jatkaa kertomalla Suomen-kokemuksistaan.
– Ensimmäisen kerran olimme Suomessa 1998 Dark Funeralin ja Infernal Majestyn kanssa… Emme nähneet silloin paljoakaan. Kävelimme ehkä vain pari korttelia siellä täällä. Yleensä kun menimme syömään ravintolaan. En ole koskaan oikein ehtinyt katsomaan nähtävyyksiä Suomessa. Tosin, olen puhunut vaimolleni, että matkustaisimme joskus Länsi-Pohjois-Eurooppaan. Skandinaviaan ja Suomeen. Se olisi sitten pelkästään lomailua eikä työntekoa. Kiertueella kuitenkin pääsääntöisesti ajattelee vain seuraavaa keikkaa.
Tulevaisuudessa saattaa siis olla mahdollista törmätä lomailevaan Websteriin Suomenkin kaduilla.
Iso suvaitsevainen metalliperhe
Kaikki illan bändit ovat tuttuja keskenään, he ovat tehneet yhteistyötä aikaisemminkin. Cannibal Corpsella on kuitenkin eniten kokemusta keikkailusta Job for a Cowboyn kanssa. Tämä tuntuukin luonnolliselta, sillä molemmat bändit ovat amerikkalaisia ja toimivat pääsääntöisesti samalla mantereella. Webster kertoo, että tyylillisesti näillä kahdella bändillä on enemmän yhteistä keskenään kuin Triptykonin tai Enslavedin kanssa.
– Triptykonin kanssa olemme soittaneet yhdellä festivaalilla aikaisemmin. Olemme tietysti myös Tom G Warriorin aikaisemman tuotannon suuria faneja, Webster sanoo.
– Triptykonin kanssa on mahtavaa olla kiertueella. Heidän musiikkinsa on niin brutaalin raskasta. Eri tavalla kuin meidän, mutta raskasta. Todella raskasta.
Cannibal Corpse on soittanut parilla festivaalilla myös Enslavedin kanssa, mutta Websterille heidän tuotantonsa ei ole yhtä tuttua kuin kiertueen kahden muun bändin. Hän pitää Enslavedin musiikkia kuitenkin mielenkiintoisena yhdistelmänä progressiivista ja mustaa metallia.
– Myös koko kiertue on mielenkiintoinen yhdistelmä bändejä. Neljä bändiä, jotka eivät ole ihan samanlaisia mutta kuitenkin kaikki omalla tavallaan raskasta metallia. Toivottavasti fanit pitävät siitä. Mielestäni metallifanit ovat suvaitsevaisempia kuin yleensä kuvitellaan.
Kiertue on sujunut muutenkin oikein leppoisissa tunnelmissa. Mitään kahnauksia ei ole syntynyt. Ystäviähän tässä kaikki ollaan. Websterillä on kuitenkin mielessä pari hassua ja ehkä hieman noloakin tapahtumaa, joita hän ei uteluista huolimatta suostu paljastamaan ilman asianomaisten suostumusta.
Uusi albumillinen kidutusta
Cannibal Corpsen kahdestoista albumi Torture on ilmestymässä kauppojen hyllyille vasta seuraavalla viikolla. Alkuperäinen suunnitelma oli julkaista se jo helmikuussa, mutta asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaan. Websterin mukaan avainsana uudelle albumilla on vaihtelevuus. Albumi on kokonaisuudessaan death metalia, mutta jokaisella kappaleella on oma luonteensa. Webster on itse kirjoittanut albumin kahdestatoista kappaleesta viisi.
Kiertueen koostumuksesta johtuen Cannibal Corpse ei soita illalla kuin 60–70 minuutin verran. Muut soittavat noin 45 minuuttia per bändi. Webster kertoo, että illan keikalla on tarkoituksena promota uutta albumia, mutta luonnollisesti myös soittaa vanhempaa materiaalia.
– Joudumme luultavasti jättämään väliin yhden albumin. Jos soitamme tänään saman setin kuin eilisiltana, soitamme jotakin jokaiselta aikaisemmalta albumiltamme paitsi Gore Obsessedilta. Soitamme myös kaksi uutta kappaletta eli Scourge of Ironin ja Demented Aggressionin. Ne on jo aikaisemmin julkaistu netissä, joten toivomme tietysti, että yleisö tuntee ne.
– Tietysti on myös kappaleita, kuten Hammer Smashed Face, jotka soitamme joka kerta. On aina vaikeampaa ja vaikeampaa suunnitella settilistaa. Nyt meillä on kaksitoista albumia ja noin 140 kappaletta. Olemme ylpeitä jokaisesta kappaleestamme ja mielellämme soittaisimme minkä tahansa niistä, mutta tietyt kappaleet täytyy aina soittaa faneille. Muuten he eivät ole tyytyväisiä.
Webster jutustelee illan keikasta rennonvarmasti, epäröimättä, katsoo silmiin ja lopetettuaan puhumisen jää kohteliaasti odottamaan seuraavaa kysymystä. Kiire ei näytä olevan mihinkään. Varsin ihanteellinen haastateltava siis. Kun kukaan ei tule hätistämään pois, ei haastatteluajan ylittymistäkään edes huomaa – ennen kuin PR-henkilö tulee vihdoin ilmoittamaan seuraavan myöhässä olevan tapaamisen alkamisesta. On aika siirtyä Forumin katonrajasta maantasalle ja läheiseen pubiin odottelemaan keikan alkua.
Showtime
Kello näyttää 18:45, kun valot himmenevät ja kiertueen ensimmäinen bändi, Job for a Cowboy, saapuu lavalle. Siitäkin huolimatta, että Webster sanoi juuri tämän olevan kiertueen kolmesta muusta bändistä tyylillisesti lähempänä Cannibal Corpsea, paikka ei ole edes puolillaan.
Forumin lähellä sijaitsevat pubit sen sijaan ovat täynnä keikalle tulevaa porukkaa, jolla ei ole aikomustakaan saapua paikalle ennen illan seuraavaa bändiä, norjalaista Enslavediä. Muutama tuoppeja kumoava kundi jopa kuvailee Job for a Cowboyta tylsäksi. No, makunsa kullakin, sillä illan aloittaja saa kuitenkin yleisössä aikaiseksi hyvän vastaanoton ja jopa kohtuullisen moshpitinkin.
Keikkaa lavan edessä kuvaavia ei monoteta kengällä päähän ensimmäisen bändin aikana – vaan vasta, kun yleisöä on valunut paikalle sen verran, että crowdsurfing onnistuu suuremmitta vaikeuksitta. Ja näin tapahtuukin Enslavedin aloitettua. Bändi on viihdyttänyt lontoolaista yleisöä jo muutamaan otteeseen vuosien varrella, ja näin ollen ei olekaan ihme, että paikalla on jälleen lukuisa joukko faneja. Cannibal Corpse on tosin ehdoton ykkönen, jos bändipaitojen lukumäärästä voi päätellä. Suomikin on edustettuna ainakin välillisesti, sillä yleisön joukosta tuli bongattua jopa yksi Amorphisin paita.
Keikalla tuntuu olevan melkein koko Lontoon metalliyhteisö. Triptykonin tullessa lavalle ja yleisön mylviessä korvanjuuressa kuvaajaparka toivoo viimeistään, että olisi muistanut ne korvatulpat. Tom G Warriorin tavaramerkkirykäisy ”uugh” ja Celtic Frost -kappale Circle of the Tyrants polkaisevat Triptykonin setin komeasti käyntiin. Valitettavasti yleisön äänet kuuluvat setin alussa paljon paremmin kuin itse musiikki, joka soi erityisesti lavan edessä erittäin vaimeasti.
Circle of the Tyrantsin jälkeen setti jatkuu Eparistera Daimones -albumilta lohkaistulla Goetialla. Äänenlaatukin paranee jonkin verran, vaikkei se edelleenkään saavuta parasta tasoaan. Toisen Celtic Frost -kappaleen Dethroned Emperorin ajaksi lavalle marssii laulamaan myös Cannibal Corpsen oma Corpsegrinder, toisin sanoen George Fisher. Vaikea sanoa onko yleisö enemmän innoissaan Fisheristä, Tom G:stä vai molemmista. Kumpikin on omalla tavallaan aikansa ikoni. Triptykonin setti loppuu biisiin The Prolonging.
Itse jäin kaipaamaan sekä Shatter-ep:n nimikappaletta että biisiä I Am the Twilight. Mutta koska tälle illalle valitut kappaleet ovat niin pirun pitkiä (esimerkiksi The Prolonging kestää vajaat 20 minuuttia) ja välillä pitää lausua pari sanaa yleisöllekin, eipä rajattuun aikaan sitten enempää mahdukaan. Ei muuta kuin odottamaan Triptykon-kiertuetta. Uugh!
Pakollisen juomatauon jälkeen, kun yleisö on juuri ja juuri saanut toivuttua Triptykonista, valot himmenevät jälleen ja lavalle kävelevät yksi toisensa jälkeen Cannibal Corpsen miehet. Yleisöstä näkee, että tätä tänne on pääsääntöisesti tultu katsomaan.
Fisherin pää heiluu jokaiseen ilmansuuntaan melkein joka ainoa hetki, kun suu ei ole kiinni mikrofonissa. Hiki lentää kaaressa yleisöön samalla, kun pitkät hiukset maalaavat ilmaan ympyrää huimalla vauhdilla. Siinä saa moni yrittää tehdä tempun perässä. Webster keskittyy bassonsoittoon samalla, kun hänenkin hiuksensa heiluvat jatkuvasti ylös alas. Websterin kasvoja näkyy keikan aikana tuskin vilausta enempää.
Bändin uudet kappaleet saavat yleisöltä hyvän vastaanoton. Vanhemmilta levyiltä kuullaan sekalainen joukko kappaleita, kuten Born in a Casket bändin ensimmäiseltä Eaten Back to Life -albumilta. Eikä siinä kaikki: Fisher omistaa The Bleeding -levyltä lohkaistun biisin Fucked with a Knife kaikille yleisössä tänä iltana oleville naisille. Ja me naiset toki tunnemme itsemme hyvin erityisiksi ja herkistyneiksi tästä kunnianosoituksesta. On se mukavaa, että death metalin jättiläiset muistavat naisia muulloinkin kuin ystävänpäivänä.
Cannibal Corpsen settilista:
01. Evisceration Plague – Evisceration Plague
02. The Time to Kill Is Now – Kill
03. Disfigured – Vile
04. Demented Aggression – Torture
05. Scourge of Iron – Torture
06. I Cum Blood – Tomb of the Mutilated
07. Fucked with a Knife – The Bleeding
08. Covered with Sores – Butchered at Birth
09. Born in a Casket – Eaten Back to Life
10. The Wretched Spawn – The Wretched Spawn
11. I Will Kill You – Gallery of Suicide
12. Priests of Sodom – Evisceration Plague
13. Unleashing the Bloodthirsty – Bloodthirst
14. Make Them Suffer – Kill
15. Hammer Smashed Face – Tomb of the Mutilated
16. Stripped, Raped and Strangled – The Bleeding