Viimeksi vuonna 2010 Suomessa Papa Roachin ja Disturbedin kanssa pyörähtänyt Halestorm kävi tällä kertaa osana omaa Euroopan-kiertuettaan Helsingin Nosturissa. Ja juuri sopivasti, sillä The Strange Case of… -kakkosalbumillaan valtavirtasuoneen iskenyt bändi voitti Grammyn parhaasta hard rock/metal -esityksestä kappaleella Love Bites (And So Do I). Voi siis olla mahdollista, että Halestorm nähtiin Suomessa viimeisen kerran nimenomaan klubikeikalla.
Nosturin eteen oli muodostunut kiitettävä jono puolisen tuntia ennen ovien aukaisua, ja keikka olikin lähes loppuunmyyty. Hyisessä pakkastuulessa jonottaneita ihmisiä lämmittämään oli pestattu viime vuoden Radio Rockin Rockstarba-kisan voittanut Dead Cult Diaries.
Paljon radiosoittoaikaa saanut Dead Cult Diaries aloitti settinsä räväkästi, mutta vielä julkaisemattoman debyyttialbumin kappaleet olivat yleisölle sen verran tuntemattomia, että se heräsi kunnolla vasta setin neljännen, sinkkuna julkaistun kappaleen Boys and Toys kohdalla. Kyseisen kappaleen aikana valitettava kitarankielen katkeaminen vaikutti luonnollisesti musiikilliseen ulosantiin, mutta bändi ei antanut sen vaikuttaa meininkiin, eikä ko. vahinkoa kovin moni yleisössä huomannutkaan.
Bändin jäsenten kemiat toimivat mainiosti yhteen ja lavaesiintymistä, varsinkin laulaja Emilia Latva-Nevalan naisellista rockmimmikarismaa, oli ilo katsella. Dead Cult Diariesin settiveto oli tasaisen varma ja energinen, mutta ainakin vielä setin kappaleet olivat allekirjoittaneelle livenä niin uunituoreita, että niistä jäivät parhaiten mieleen ne radiossa niin moneen otteeseen soineet.
Uskomattomalla tahdilla keikkoja tekevä amerikkalainen Halestorm on saanut parissa vuodessa vannoutuneita faneja, ja muutama tällainen näytti olevan Nosturissakin. Osan eturivistä olivat valloittaneet ainakin Venäjältä tulleet Halestorm-fanclubin jäsenet.
Halestormia on hehkutettu yleisönsä hyvin huomioonottavaksi showbändiksi, ja tämä tuli niin selväksi heti kolmen ensimmäisen kappaleen aikana, etten malttanut ottaa kunnolla edes kuvia jutun täytteeksi. Setin aloittaneet Freak Like Me- ja Love Bites (So Do I) -hittikappaleet nostivat Nosturin tunnelman välittömästi kattoon. Lzzy Halen voimakas laulanta ja hetkittäin jopa aggressiivinen olemus, Joe Hottingerin veijarimainen kitarointi ja Arejay Halen jonglöörimaneerit rumpujen takana pitivät pään liikkeessä. Lähempänä lavaa tuotti lähes ongelmia päättää, mihin olisi katseensa laittanut, jottei menettäisi mitään lavatapahtumista. Nelikon basisti Josh Smith sen sijaan tyytyi olemaan itse rauhallisuus.
Bändi päästi yleisönsä hengähtämään kunnolla vasta keikan puolivälissä, kun Lzzy Hale sooloili tunnelmallisesti syntikalla kappaleen Break In. Myös Lzzylle oli suotu setin aikana hengähdystauko, ja tällä välin Arejay Hale kävi takomassa mieleenpainuvimman rumpusoolon hetkeen. Mies ei tyytynyt vain tavanomaiseen rummutteluun vaan heitti kapulat yleisöön ja takoi kannuja sekä käsin, jaloin että ylipitkillä, lähes metrin mittaisilla kapuloilla. Kapulat eivät muuten olleet ainoat, mitä Arejay heitti yleisölle. Keikan loputtua mies viskasi vielä kenkänsäkin – ehkä niillä on jollekin tunnearvoa, mene ja tiedä.
Halestormin settilista oli kasattu pääosin viimeisimmän albumin kappaleista, mutta joukossa olivat myös edellisen täyspitkän hittikappaleet sekä kaksi covervetoa: Dion Straight through the Heart ja Judas Priestin Dissident Aggressor. Keikan päätti I Miss the Misery -radiohitti.
Pääsin vaihtamaan muutaman sanan keikan jälkeen bändin kanssa ja kysyin, mitä mieltä he olivat suomalaisista yleisönä. Kuulemma hauskaa porukkaa. Lisäksi Joe Hottinger kehui oppineensa uuden sanan suomeksi: ”KIPPIS!”
Settilistat:
Dead Cult Diaries
The Story’s Over
When Passion’s Gone Away
The Last Dance
Boys and Toys
Sold Out
Crushed
Saints ’n Sinners
One In a Million
Halestorm
Freak Like Me
Love Bites (So Do I)
You Call Me a Bitch Like It’s a Bad Thing
Dirty Work
Straight through the Heart
Innocence
Rock Show
Break In
Familiar Taste of Poison
(Arejay Halen rumpusoolo)
Daughters of Darkness
Mz. Hyde
Dissident Aggressor
It’s Not You
I Get Of
Here’s to Us
I Miss the Misery
