Kukkaan puhjennut konsepti – Ghost Tampereella

Steampunk-henkiseksi sonnustautunut ruotsalaisyhtye toi stadiontason show'n Nokia-areenalle, kirjoittaa Mikko Pylkkö, joka myös kuvasi keikan.

29.04.2022

Ghost
24.7.2022
Nokia-areena, Tampere

Kauas ei ole tultu siitä, kun Ghost esiintyi ensimmäisen kerran Tampereella yhdeksän vuotta sitten. Tarkalleen ottaen 800 metriä. Tuossa ajassa bändi on kuitenkin ottanut jättimäisen harppauksen uudelle tasolle. Matkan varrelle on mahtunut useampi hieno levy, mutta myös välirikko alkuperäisten jäsenten kanssa. Vuonna 2013 Tampereen Pakkahuoneen lavalla esiintyi kaapuihin pukeutunut mystinen taustabändi keulallaan Paavin saatanallinen reinkarnaatio, Nokia-areenalla viimeiseen asti hiottu stadiontason show.

Vaikka Ghostin kaksi viimeisintä levyä eivät yllä kokonaisuuksina ensimmäisen kolmen levyn tasolle, kävi keskiviikkoiltana selväksi, että viimeisimmät levyt vetoavat tarttuvuudessaan yleisöön. Impera-levyn starttaava Kaisarion sytytti heti keikan alkuun liekkeihin Prequelle-levyn Rats-hitin seuratessa perässä. Settilistaa dominoi viimeisimmät kolme albumia: kolme neljäsosaa kaksituntisesta keikasta koostui uudemmasta materiaalista. Infestissumamilta ja Opus Eponymoukselta kuultiin vain kovimmat hitit, Year Zero ja Ritual. Uudempi materiaali tarttuvuudessaan sopii suurille areenoille, vaikka se ei saavutakaan Ritualin säkeen kaltaista uhkaavaa, erittäin tarttuvaa groovea tai Year Zeron pahaenteisyyttä. Ne olivat kuin olivatkin koko illan kohokohdat.

Viimeisimmät kaksi levyä eivät enää tavoita samaa mystistä tunnelmaa, joka ensimmäisillä levyillä on. Tästä huolimatta, settilista oli erittäin hyvin rakennettu, parituntisen aikana ei juuri kelloa tarvinnut vilkuilla.

Kuten Ghostille tyypillistä, bändin ulkoasu oli laitettu uudelle kiertueelle uusiksi. Kaavuista ja Nameless Ghouleista muodostuvan taustabändin omaperäisistä maskeista oli luovuttu, ja tilalla oli steampunk-tyylin kanssa flirttailevat asusteet. Siinä missä aiemmat, omaperäiset maskit olivat selkeästi identifioitavissa Ghostiin, uusittu tyyli tuntui hiukan väkisin keksityltä.

Myös kokoonpanoon oli jälleen tehty muutoksia. Selkeästi kuultavin ero on toinen kitaristi, joka uusimman levyn myötä on noussut suurempaan rooliin soolojen myötä. Rumpali ja basisti muodostivat todella tiiviin taustaryhmän. Komppi pysyi todella hienosti kasassa ja basso nousi monessa kappaleessa ansaitsemaansa rooliin.

Raskaan musiikin perinteisten stadiontähtien ikääntyessä nousee aika-ajoin esille kysymys, mistä löytyy seuraajat. Ghostin aloittaessa encorensa Metallica-laina Enter Sandmanilla en voinut välttyä ajatukselta, että tämä bändi vetää kappaletta tiukemmin, kun Metallica vuosikymmeniin. Vaikka uudella levyllä on heikkoutensa, on bändillä iso katalogi erittäin hienoa materiaalia ja yleisöön vetoava show. Tobias Forge on rakentanut erittäin hienon konseptin, joka vihdoin on puhjennut kukkaan ja toimii sillä tasolla, kun se ansaitsee.

Lisää luettavaa