Teksti: Jaakko Silvast, kuvat: Markus Laakso
Comebackit ovat olennainen osa esittävää säveltaidetta. Kuopiolaisen perinnehevilegenda Tarotin kohdalla paluu keikkalavoille kymmenen vuoden paussin jälkeen oli vähintääkin odotettu. Kaksi loppuunmyytyä vetoa bändin kotikentällä Kuopiossa, mainion Sawohousen ulkolavalla sekä Underground-sisälavalla osana Old Farts Rock -tapahtumaa heinäkuun viimeisellä viikolla, osoittivat kouriintuntuvasti, että Tarotille ja sen musiikille on ainakin Suomessa edelleen vahva tilaus. Vajaan 40 vuoden virkaiästään huolimatta Tarot on edelleen myös äärimmäisen relevantti liveyhtye. Mutta palataan siihen tuonnempana.
Ennen Sawohousen kahta peräkkäistä festari-iltaa Tarot soitti edellisen kerran keikan Kuopion Henry’s Pubin (rip) perinteisissä ns. Tapsan tansseissa tapaninpäivänä 2013. Silloinkin, paikalla olleena, legendaarinen piskuinen keikkaklubi oli ääriään myöten täynnä ja tunnelma laipiossa. Kun Tarot-rumpali Pecu Cinnari menehtyi pitkäaikaisen sairauden murtamana syyskussa 2016, yhtyeestä ei ymmärrettävästi enää juurikaan kuulunut. Hanskoja ei kuitenkaan missään vaiheessa ripustettu naulaan. Onneksi Old Farts Rock -promoottori Jarkki Pöyhönen nosti kissan pöydälle Tarot-miehistön kanssa ja teki yhtyeen paluusta lopulta totta.
Keikkamyyntifysiologian yksi anomalioista on, kun jo loppuunmyydylle konsertille myydään yksi tai useampi lisäkonsertti, joista yksi tai useampi kuitenkin järjestetään ennen varsinaista alkuperäistä konserttia. Näin kävi myös Kuopiossa, kun Old Farts Rock -tapahtuman toisen päivän liput myytiin loppuun minuuteissa. Bändi päätti nokittaa ja järjestää toisen keikan varsinaisen festareiden ensimmäisen päivän alkuiltaan, johon nyt seuraavaksi hypätään.
Tarot. Kuva: Markus Laakso
Ensinnäkin, paikalle tuli kaikkiaan 900 lipun ostanutta, joka kuulema on Sawohouse Garden Live -konserttien uusi yleisöennätys. Jengiä ei näyttänyt haittaavan ulkolavan sijoittaminen alueen yhteen nurkkaan, tai soundien melkoinenkin epätasapaino ainakin niille, jotka seurasivat tapahtumia miksauskopista taakse päin. Alusta, ja Suffer Our Pleasures -levyn (2003) Pyre of Gods -hitistä saakka oli täysin selvää, miten ylivoimaisessa keikkakunnossa Tarot pitkästä tauosta huolimatta on. Toki yhtyeen pitkäaikaisjäsenistä jokaisella (laulaja-basisti Marko Hietala, kitaristi Zachary Hietala, kosketisti Janne Tolsa, laulaja-sampleristi Tuple Salmela) on ollut omilla bändirintamillaan aktiivista toimintaa koko tämän ajan.
Suurin mielenkiinto kohdistui tietysti siihen, miten Tarotiin Pecu Cinnarin seuraajaksi kiinnitetty, Janne Tolsan Turmion Kätilöt -virkaveli rumpali Antero Seppänen suoriutuu tehtävästään. Toki Seppänen on pitkän kokemuksen tontiltaan omaava ammattimies ja elinikäinen Tarot-fani, mutta Cinnari loi Tarot-kannuttamiselle tietyn ainutlaatuisen standardin, jonka pitää toteutua, että Tarot-keikka kuulostaa ja varsinkin näyttää Tarot-keikalta. Mielestäni Seppänen onnistui tehtävässään erittäin hyvin. Hän löi kovaa, soitti näyttävästi ja ennen kaikkea tarkasti.
Lopulta kävi niin, että tiistain alkuillan lisäkeikka oli sittenkin lopulta se kenraaliharjoitus. Vaikka yhteisiäkin treenejä näitä vetoja varten oli useampia, yhteensoittorutiinia tositilanteessa ei saa muutoin kuin niitä keikkoja soittamalla. Garden Livessa askelmerkit olivat toki kohdallaan, mutta vasta seuraavana iltana Underground-areenan puolella bändin kollektiiviseen tekemiseen tuli se tiukkuus ja rentous, joiden perusteella – sallinette ilmaisun – nyky-Tarotin toiminta kuulosti ja näytti sille kuin se olisi ollut aktiivinen bändi jo vuosia.
Ja juuri tämän perusteella on erittäin toivottavaa, suorastaan välttämätöntä, että Tarot aktivoituu myöhemmin tänä vuonna tai ensi talvena klubikeikoille Suomeen. Kysynnästä saati yhtyeen soittokunnosta se ei mitenkään jää kiinni. Suoraan sanoen nyky-Tarot pyyhkii lavaa suurimmalla osalla aktiivisesti keikkailevista heviyhtyeistä ainakin kotimaassaan.
Muutama sananen paluukeikkojen settilistasta, jonka suhteen oli tietysti toiveita yhtä monta kuin oli keikoilla yleisön edustajia. Kaikkinensa koonti oli sopiva sekoitus uudempaa ja vanhempaa, ja jo mainitun Pyre of Godsin lisäksi olennaisimmat palaset settiä olivat Midwinter Nights, Crows Fly Black, Ashes to the Stars, Warhead, Lady Deceiver, Traitor, Rider of the Last Day sekä ”pakollinen” Wings Of Darkness. Iloisin yllätys oli varsinaisen setin päättänyt, livenä ensi kertaa sitten vuoden 2006 kuultu To Live Forever -levyn (1993) nimiraita Do You Wanna Live Forever sekä encoren viimeinen, vuoden 1998 For the Glory of Nothingin avauskappale Crawlspace. Oikein hyvä näin, ja nähtäväksi jää, mitä kaikkea muuta Tarot-miehistö keksii tulevalla rundillaan (kröhöm) soittaa.
Jos Tarot oli Old Farts Rockin seitsemän oikein, niin varsin mainioita lisänumeroitakin kuultiin. Metalliin painottuneen tapahtuman toisen illan avannut paikallisreliikki Zowie yllätti ainakin minut positiivisesti ja täysin puskista. Yhtyeen vahvasti synavetoista hard rockia voisi jopa kutsua proto -Brother Firetribeksi, mutta en kutsu, koska se ei tekisi täyttä oikeutta kummankaan edellä mainitun bändin omalle jutulle. Zowien menossa kaikuivat vahvasti Journeyn ja Rainbow’n tekemiset.
Siihen nähden, että bändi on soittanut keikan viimeksi 35 vuotta sitten, se suoriutui Old Farts -vedostaan kuivin jaloin. Pientä pykimää esiintyi siellä täällä, mutta varsinkin Zowie-laulaja Roni Mikkonen veti korkealta ja todella komeasti. Suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan YouTubesta Zowie-setin avanneen It’s not too Late -kappaleen audiotallenteen. Erityismaininta vielä yhtyeen rumpalin Seppo Kulinin pannusetille, joka oli heittämällä tapahtuman komein ja överein.
Propsit on annettava myös ennen Tarotia louhineelle, Tuska-pomo Jouni Markkasen liidaamalle legendaariselle speed/death-partio Warmathille. Ihan tajuttoman tarkkaa tikkaamista huikealla intensiteetillä. Myös tätä bändiä näkisi mieluusti livenä useamminkin.
Old Farts Rockin ensimmäinen varsinainen ilta painottui kevyempään musiikkiin, mutta maailmanluokan menoa saatiin sielläkin. Varsinkin tunnettuja rock-anthemeita tyylikkäästi ja rouhean funkkaavasti versioinut Tyräjyrä svengasi täysillä. Etenkin yhtyeen kanssa useamman biisin esittänyt kitaristi-laulaja ja bluesin kuningatar Erja Lyytinen veti oman leiviskänsä todellisen maailmantähden karismallaan.
Alla Markus Laakson kuvia:
Feedback
Pretty Noise
Tyräjyrä
Warmath
Zowie
Tarot
