Suomessa rakastetaan melodista death metalia. Ainakin arki-illan loppuunmyyty Tavastia viestii siitä. Tosin Tavan lauteilla eivät veivaa mitkä tahansa musikantit, vaan väkevissä melokuololiemissä marinoituneet ja paljon nähneet herrat.
Teleportataanpa kuitenkin pikaisesti vuoden 1999 lokakuuhun ja legendaariseen Lepakkoluolaan. Helsingin Ruoholahdessa vietettiin tuolloin – tiistaina, kuten nytkin – kolmen bändin iltamat. Lepakon uumenissa vetelivät ruotsalaiset In Flames ja Dark Tranquillity sekä kotimainen Children of Bodom.
In Flamesilla oli alla tuore Colony, Dark Tranquillityllä Projector ja Bodomin lapsosilla Hatebreeder. Elettiin melodisen death metalin kultakautta. Sanomattakin selvää, että Lepakon lavalla koettiin genren tuon hetken kovimpien pumppujen esitykset. Sen jälkeen on tapahtunut paljon.
Nyt, lähes 26 vuotta Lepakon kekkereiden jälkeen, Urho Kekkosen kadun rock-pyhätön estradille nousee suurin osa tuolloisesta In Flames -kokoonpanosta sekä Dark Tranquillity -keulamies Mikael Stanne. On tullut jälleen aika tuutata nättiä kuoleman metallia sitä janoavalle yleisölle.
Ennen Haloa yleisön janoa sammutti kotimainen Bloodred Hourglass. Tiimalasi oli enemmänkin toinen pääesiintyjä kuin lämmittelybändi. Tavastia oli nimittäin jo tuossa vaiheessa täynnä piippuhyllyn takaseinää myöten. Bloodred Hourglassin setti oli tiukka mutta rento. Iloa ja eläytymistä saattoi havaita niin lavalla kuin yleisön joukossakin. Bloodred Hourglass on, herttinen sentään, jo 20-vuotias yhtye, ja sen fanipohja on jykevä. Keikan aikana tajusin, että osa porukasta on tullut katsomaan nimenomaan heitä, ja Halo on vain illan kiva bonus.
The Halo Effectin veto oli niitä keikkoja, joista tuumaili etukäteen, että tällä miehistöllä ja noilla biiseillä ei voi mennä metsikköön. Eikä voinutkaan. Bändi järjesti Tavastialla täydelliset melokuolobileet. Lähes tauotta hymyilevä ja hyväntuulinen Stanne sai omatkin suupielet ylöspäin. Koko Halo-ryhmä näytti nauttivan hommasta. Virnettä irtosi tämän tästä. Ulkopuolisen silmin näyttää vahvasti siltä, että bändikemiat ovat todellakin kohdillaan.
The Halo Effect on viihdyttävä livebändi. Ja kun musiikki on kärjistettynä loistokkaan Whoracle- ja Colony-aikakauden In Flamesia Dark Tranquillity -laululla, niin eipä yhtälö oikein voi kuin toimia. Pakostikin mieli rakentelee vertailua Halon pakottamattoman ja ihanasti rullaavan melodödsmetallin ja nyky-In Flamesin virkamiesmäisen pönöttämisen välillä. On nimittäin eroa.
Rentous ja ilonpito. Jos ilta pitäisi tiivistää kahteen sanaan, ne olisivat edellä mainitut. Nyt ei todellakaan jurnutettu tahi mökötetty. Ilon kautta vedetty melokuolo suorastaan pirskahteli yleisön niskaan. Synkkyyttä ja aggressiivista brutaaliutta ei ole tässä death metal -osastossa tarjolla. Kulmia ei saa kurttuun, vaikka miten yrittäisi. Tack så mycket, The Halo Effect.
Teksti: Tami Hintikka
Kuvat: Olli Leino
Bloodred Hourglass
The Halo Effect
