Porukkaa pursuileva Nosturi odotti Ipswichin vampyyreja lavalle jo hyvissä ajoin ennen ilmoitettua kello yhdeksän soittoaikaa. Cryptoriana – The Seductiveness of Decay -levynsä tiimoilta kiertävän Cradle of Filthin kiertuekumppani ja lämppäri Moonspell oli soittanut kiertueen viimeisen keikkansa Tukholmassa, joten Helsingissä mentiin vain ja ainoastaan pääesiintyjän voimin.
Ave Satani -alkunauha lävähti soimaan tasan iltayhdeksältä. Sen saattelemana lävähtivät päälle myös valot – ja ne vasta valot olivatkin! Pimeään saliin väläyteltiin vastavaloa ja stroboa siihen malliin, että ”flash before my eyes, now it´s time to die” -henkinen kokemus oli vahva. Jotkut puolisokeat – tai tulevat puolisokeat – tosin tuijottivat salamointiin silmä kovana ja luomien väräjämättä. Omat näköelimeni olivat vielä seuraavana päivänäkin mallia Morgothin kahden ekan ep:n kannet.
Itse asiassa valotulitus häiritsi permannolla katsomista niin paljon, että alkukeikka meni hieman vaikeissa merkeissä. Käsi meinasi hakea taskusta vaistomaisesti ja toiveikkaasti hitsaajanlaseja. Kaikesta huolimatta Kehto-show oli täydessä vauhdissa. Bändin ainoa alkuperäisjäsen ja seniori Dani Filth vilkuili yleisöä erikoispiilolinsseissään ja niittipultatuissa suojuksissaan. Herra Filth ei ole vain ainut perustajajäsen, vaan myös ainoa joka on ollut remmissä 1990-luvulta asti. Ukot ja akat ympärillä ovat vaihtuneet.
Vaan hyvinpä tuo kulki tuoreemmallakin verellä. Pleksiseinämän takana takonut Marthus kompitti sekä laahustavat että rivakat osuudet mallikelpoisesti ja iski muulle musiikille tukevan perustuksen. Lindsay Schoolcraft huojui aaveenomaisesti koskettimiensa takana ja hoiteli puhtaita lauluja ja taustaujelluksia kirkkaasti ja ainakin omaan korvaan aika virheettömästi. Schoolcraft oli soittimineen kenties turhankin varjoissa, lavan takanurkassa.
Kielimieskolmikko, eli basisti Daniel Firth sekä kitaristit Ashok ja Richard Shaw, sai yllättävän runsaasti tilaa lavalla. Kolmikko pyöri usein lavan edessä erinäisissä perinteisissä hevimuodostelmissa maestro Filthin hyöriessä taka-alalla. Poseeraukset olivat hallussa ja tukka heilui. Shaw oli tosin paikoin jopa koominen tuijotuksineen, päänkallisteluineen ja teatraalisine soittotyyleineen. Tukka ja ukko pyörivät kyllä täyden kympin arvoisesti, ja soittokin kulki.
Verenimijäpäällikkö Filth totesi ennen You Will Know the Lion by His Claw -biisiä, että seuraavaksi voisi alkaa viritellä pittiä. Biisi lähti, mutta moshpit ei. Shaw yritti vielä kappaleen aikana viittilöiden kehottaa etualan yleisöä pyörimisliikkeeseen, mutta olemattomin tuloksin. Hän myös ilmaisi pettymyksensä nostelemalla olkapäitään ja levittelemällä käsiään – asioita, jotka olisi voinut jättää myös tekemättä.
Mutta ei Cradle of Filth mitään kovinta mosh-musiikkia olekaan. Yleisö otti bändin hyvin vastaan, vaikkei mistään totaalisesta sekoamisesta voidakaan puhua. Tuntui, että sekä yleisö että bändi lämpenivät toden teolla vasta kun COF palasi pienen paussin ja vaatimushuutojen jälkeen hoitelemaan loppukeikan alta pois. Oman havaintoni mukaan koko iltaman parhaimman vastaanoton sai Midianin (2000) hittibiisi Her Ghost in the Fog.
Cradle of Filth hemmotteli Helsinkiä uuden materiaalin lisäksi sellaisilla vanhemmilla viisuilla kuin Beneath the Howling Stars, Bathory Aria sekä Dusk and Her Embrace. Vanhan ajan tulituksia on aina hienoa kuulla, mutta kitarat jäivät paikoin sen verran laulun ja rumpujen varjoon, että se söi nopeiden osien voimaa ja koukkuja. Rauhaisammat tai rauhaisampia osuuksia sisältävät palat kuten Blackest Magick in Practise, The Death of Love ja Nymphetamine (Fix) toimivat hyvällä teholla. Keikkaoloissa korostuu se, että monissa COF-biiseissä on niin tuhdisti laulua, että ne eivät pääse hengittämään kunnolla.
Laulusta puheen ollen. Monenlaisten ilkeiden äänien päästelijänä tunnettu Dani Filth hoiti homman kotiin myös livenä. Ei tietenkään täsmälleen kuten levyillä, mutta keikallahan tässä oltiinkin. Cradle-johtaja pelasi mikrofonin asennolla ja etäisyydellä ja puristi keuhkoistaan ja kitusistaan niin matalat, korkeat, kuin vielä korkeammatkin ärinät, örinät, rääkymiset ynnä kiljumiset. Välispiikeissä kehuttiin kähisten illan yleisöä ja kiitettiin aivan kaikkia, ”to each and every one of you”.
Cradle of Filth -esitys vuosimallia 2018 ei tarjonnut häikäisevää spektaakkelia, mutta viihdyttävän annoksen tummaa ja metallista gootti- ja vampyyriromantiikkaa kylläkin. Alkoi melkein kulmahampaita kuumottaa.
