Tekninen death metal on äärimetalligenreistä myös taitopuolisesti äärimmäisin. Alan suurimpana nimenä loistaa Nile. Karl Sandersin mukaan perusasiat ratkaisevat myös ultranopeissa tempoissa.
Teksti: Vilho Rajala
Rento, superystävällinen, täydellisen välitön. Tällaisen vaikutelman Karl Sanders, Nilen kitaristi ja perustaja antaa puhelimessa. Mies vastailee kysymyksiin kotoaan Etelä-Carolinasta innokkaasti. Valittelen alkajaisiksi flunssanpoikastani, ja Sanders tarttuu siihen heti.
– Ei kai se ole sikaflunssaa?
Ei sentään, mutta hauska huomata, että puheenaiheet ovat samat niin täällä kuin rapakon takanakin. Nilen uusi teos Those Whom the Gods Detest ilmestyi lokakuun lopussa. Levyllään yhtye julistaa vastustavansa jumalia, ei siis vain yhtä jumalaa, vaan niitä kaikkia. Miksi näin?
– Me kapinoimme jumalia vastaan, koska jumalia ei ole olemassa. Ajatus jumalasta on vain ihmisten hallinnan väline. Me siis vastustamme sortoa, Sanders filosofoi.
TWtGD on eräänlainen käänteinen uskontunnustus. Nile on ammentanut kappaleisiinsa aiheita tuttuun tapaan muinaisesta Egyptistä, mutta tällä kertaa bändi on uskaltautunut myös uusille urille.
– Siellä on paljon tyypillisiä Nile-juttuja, mutta toivottavasti vähän uudella tavalla esitettynä. Tällä kertaa mukana on myös islamilaista maailmaa ja tarinoita, jotka ovat peräisin esimerkiksi Iranista, Sanders kertoo.
Kitaristin mukaan Nilen oli nyt aika laajentaa näkemystään myös muinaisen Egyptin ulkopuolelle, onhan se jo viiden levyn verran keskittynyt voittopuolisesti sinne. Islamilaisen maailman kaikuja kuullaan muun muassa heti avausbiisi Kafir!:ssa. Suunta on sikäli luonteva, että nykyäänhän Egyptikin on osa islamilaista maailmaa.
Nilen uudistuminen ei ole koskenut ainoastaan sanoituspuolta. Jos uuden levyn edeltäjä Ithyphallic (2007) keskittyi lähes täysin Nilen tekniseen puoleen, TWtGD on tuonut fiiliksen takaisin.
– Hyvin sanottu, ystäväni! Minusta teknisyys on nyt sekä isommassa että pienemmässä roolissa kuin ennen. Tavoitteenamme oli tehdä haastavaa musiikkia, jota on myös kiinnostavaa kuunnella, Sanders luonnehtii.
Kitaristi myöntää, että Ithyphallicilla teknisyys meni vähän överiksi, kun hypertaitavat muusikot etsivät itselleen haasteita.
– Tällä kertaa halusimme laajentaa ilmaisuamme. Musiikki on uudella levyllä entistä kolmiulotteisempaa, ja siellä on myös tilaa hengittää.
Lue koko juttu uudesta Infernon numerosta!