”Puhdasverinen thrash on tämän päivän pirstaleisessa musiikkimaailmassa piristävä poikkeus” – haastattelussa kotimainen Brainthrash

Brainthrashin kierojen savolaisten ei tarvitse vääntää ratakiskosta, mistä esikoisalbuminsa musiikissa on pohjimmiltaan kysymys. Jos luetun ymmärtäminen tuottaa vaikeuksia, biisit takovat asian kaaliin.

30.08.2017

Kun levyn nimi on Brain Rangers ja kappaleiden nimetkin noudattavat samankaltaista linjaa, sitä alkaa välittömästi miettiä, kuinka älykkäitä sanoituksenne oikein mahtavat olla…

– Älykkäitä ne eivät todellakaan ole, eikä kyllä ole tarkoituskaan, bändin rumpali Kami Launonen naurahtaa.

– Kappaleemme ovat usein tribuutteja hienoille asioille ja henkilöille. Vaikkapa Die Right kunnioittaa Maddoxin legendaarista kirjoitusta ”How to kill yourself like a man”. Jos meinaa päästää itsensä päiviltä, eikö voisi saman tien lähteä tyylillä, esimerkiksi kuristamalla itsensä kuoliaaksi. ”It’s your suicide, have fun with it!”

– Liian usein hevisanoitukset ovat joko kliseisiä, naama irvessä kerrottuja sotajuttuja, jotka on kuultu sataan kertaan, tai vaihtoehtoisesti mennään sitten toiseen ääripäähän eli hupimusiikin puolelle. Itse tykkään sopivasta cocktailista näiden kahden välillä.

Tekstien lisäksi debyyttinne musiikki nojaa varsin vahvasti vanhan koulukunnan thrashiin. Kuinka paljon Exodusin Bonded by Bloodia (1985) on pitänyt kuunnella, että tällaisia kappaleita on syntynyt?

– Totta kai Exodus-debyytillä on joko suora tai välillinen vaikutus minkä tahansa thrash-yhtyeen soundiin, ja itselleni myös Vio-lencen Eternal Nightmare [1988] on todella kova juttu. Rakastan vanhaa Bay Area -soundia, siihen ei kyllästy koskaan!

– Brain Rangersillä on paljon myös ex-kitaristi Nevan riffejä, joista kuuluu vanhan Sepulturan ja Slayerin vaikutus. Ehkä tällaisia kappaleita syntyy, kun kuuntelee ensin pelkkää heviä kymmenen vuotta putkeen ja sen jälkeen kymmeneen vuoteen ei juuri ollenkaan?

Laulussasi on selkeitä yhteneväisyyksiä edesmenneen Paul Baloffin omalaatuisen riekkuvaan laulutyyliin…

– Pakko ottaa vertaus kohteliaisuutena, vaikka hän on idolini enemmänkin henkisellä tasolla. Paul oli hieno biisintekijä, ja hän oli samaan aikaan sekä huvittava että rankka. Edellisen Mental Kombat -ep:n aikaan minua verrattiin kovasti Anthraxin Joey Belladonnaan, vaikka en mielestäni kuulosta häneltä ollenkaan. Ehkä tässä genressä on puhtaasti laulavia laulajia sen verran harvassa, että vertailukohdat joudutaan hakemaan vähän kauempaa.

Olette julkaisseet reilun 12 vuoden olemassaolonne aikana materiaalia perin hissukseen, ja levyn biiseistäkin osa on ainoalta demoltanne tuttuja. Miksi näin?

– Syynä tähän on pitkälti se, että bändiä on periaatteessa aina pyörittänyt yksi tai kaksi ihmistä muun kokoonpanon vaihdellessa. Lisäksi olimme telakalla ties kuinka monta vuotta ja toimintaan on liittynyt kaikenlaisia muita ongelmia, kuten että jouduin tekemään riffejä pihisemällä sanelimeen ja biisit Fast Tracker 2:lla, koska en omistanut kitaraa!

– Sinänsä on todellinen ihme, että Brain Rangers ylipäätään valmistui. Albumin tehtailu oli pitkä ja raastava kokemus, josta toipuminen jatkuu edelleen. Henkilökohtaisesti olen tosin sitä mieltä, että vuosi per levy -tyyppisessä tahdissa ei ole mitään järkeä. Vai voiko joku oikeasti väittää, että kannattaa julkaista sata biisiä kymmenessä vuodessa, ellei ole joku Elton John?

Rässi näyttää tekevän toista tulemista ja myös nuorempi väki tuntuu löytäneen farkkuliivit ja varsilenkkarit niin yleisössä kuin treenikämpilläkin. Miten Brainthrash istuu tähän kuvioon?

– Tekee vai? Minulta kysyttiin viisi vuotta sitten haastattelussa samaa asiaa, mutta olin silloin aivan pihalla, ja nyt vielä enemmän! Tiedän Suomesta tällä hetkellä ehkä kolme uudempaa alan bändiä ja ulkomailta en yhtään! Mikäli porukka on kaivanut lenkkarit esiin, sehän on todella hienoa! Kotikaupungissamme Kuopiossa tämä tosin saisi näkyä vieläkin enemmän, mutta ehkä se tästä lähtee.

– Meille nykykuviot sopivat hienosti, koska puhdasverinen thrash on tämän päivän pirstaleisessa musiikkimaailmassa piristävä poikkeus. Suoratoistopalvelut, somet ja matala julkaisukynnys helpottavat tekemisiämme, kun hommaa pusketaan DIY-pohjalta. Tietysti fanipohja luodaan yhä keikkailemalla, sillä biisit pitää myös osata oikeasti soittaa.

Julkaistu aiemmin Infernossa 6/2017.

Lisää luettavaa