Sonic Syndicaten tuoreen albumin sinkkulohkaisut kertovat heräämisestä ja muutoksen mahdollisuudesta. Sanoma kumpuaa kokemuksesta.
Teksti: Anna Saurama
Kylläpä on mukava vaihteen vuoksi haastatella elämäniloisia ja kirkassilmäisiä metallimuusikoita. Nathan J. Biggs ja Karin Axelsson ovat niin kertakaikkisen tempaantuneita omasta työstään, ettei innostus ja lämpö voi olla välittymättä. He suorastaan sädehtivät.
– Pidän haastavana sitä, kun Karin laittaa aamuviideltä kahvinkeittimen päälle ja itse haluaisin vielä nukkua, sanoo esimerkiksi Nathan puolitosissaan, kun kysyn kaksikolta, näkevätkö he Sonic Syndicaten tiellä tällä erää mitään koetinkiviä.
Ja miksipä mies valittaisi? Viimeisen vuoden ajan hän on saanut toteuttaa itseään vokalistina varsin hyvin menestyvässä yhtyeessä.
Sonic Syndicaten tähti singahti metallitaivaalle vuonna 2006 bändin peitottua yli 1500 kilpailijaa Nuclear Blastin kisassa, jossa oli palkintona, luonnollisesti, diili maineikkaan yhtiön kanssa. Sittemmin on myyty levyjä, kierretty maailmaa ja lämmitelty lauteita vaatimattomasti muun muassa Nightwishille pitkin Yhdysvaltoja. Tällaisen kelkan kyytiin kelpaa nousta.
– Elämäni on muuttunut dramaattisesti – parempaan suuntaan. Olen viettänyt koko elämäni työskennellen ”kohti jotain” Englannin musaskenessä, ja nyt niin sanotusti niitän satoa, kuvailee Ruotsiin pestinsä perässä muuttanut Biggs.
Britti jakaa vokaalitontin örinäpuolta hoitavan Richard Sjunessonin kanssa, joka on yhdessä kitaraosastosta vastaavien veljensä Rogerin ja serkkunsa Robinin kanssa 2002 alkunsa saaneen yhtyeen perustajajäseniä. Nykyisessä kokoonpanossa vaikuttavat lisäksi rumpali John Bengtsson ja luonnollisesti basisti Karin.
Hänen kuvansa muuten koristaa tätä kirjoitettaessa tuoreinta Meksikon Playboyta.
Lue koko juttu uudesta Infernosta!