Stam1na – Ylivoimainen ykkönen

27.01.2010
Tärkein mahdollinen levy tässä ajassa, kenties paras suomenkielinen levy koskaan. Sitä ei osannut odottaa, mutta on erittäin sopivaa, että sen teki juuri Stam1na.
Kuva:

Tärkein mahdollinen levy tässä ajassa, kenties paras suomenkielinen levy koskaan. Sitä ei osannut odottaa, mutta on erittäin sopivaa, että sen teki juuri Stam1na.

Teksti: Vilho Rajala Kuva: Markus Paajala

Nyt on varottava, että hehkutus pysyy edes jossakin järjen rajoissa. Toisaalta liika varovaisuus on pelkuruutta.

Muistan elävästi, kuinka visvainen tehtävä oli arvioida tähän lehteen Stam1nan Raja-levy kaksi vuotta sitten. Se oli hyvin tehty ja hyvin tuotettu levy, joka ei herättänyt minussa oikeastaan mitään tunteita. En halunnut haukkua sitä, siispä yritin kehua laimein sanakääntein ja annoin välimallin arvosanan.

Ruma ja raukkamainen temppu, joka johti melko pysyvään haluttomuuteen tehdä levyarvioita ylipäätään.

Rajan jälkeen olen mieluusti todistanut Stam1nan tolkuttoman tiukkoja keikkoja, mutta en voi väittää odottaneeni uutta levyä kovin suurella mielenkiinnolla.

Yllätys oli valtava, kun kuuntelin Viimeinen Atlantis -levyn ensi kerran. ”Hitto, tämähän on kova, kovinta pitkään aikaan! Helvetti, tämän vuosituhannen kovin suomenkielinen levy! Kovin koskaan! Kaikkien on kuultava tämä! Kaikkien on kuunneltava tämä!”

Silmät kosteina puistelin päätäni ja mietin, miten on mahdollista, että joku on osannut tehdä näin upeasti ja täydellisesti tämän ajan hermoon osuvan kokonaisuuden.

Kokonaisuuden, jossa yksikään kappale ei nouse tärkeämmäksi kuin muut, jossa soitannollinen taituruus ja suurenmoiset tekstit lyövät harmonisesti kättä, jossa kaoottinen informaatiotulva jäsentyy huikeasti kerrotuksi tarinaksi ja jossa 2000-luvun ihminen näyttäytyy kenties todellisimmillaan.

Viimeinen Atlantis on ehdottomasti tärkeintä suomenkielistä musiikkia 2000-luvulla. Kilpailijat ovat harvassa ilman kieli- ja aikarajoitteitakin.

Kohtauspaikallamme Sanomatalon kahvilassa Antti ”Hyrde” Hyyrynen kertoo kohtalon kehitelleen eräänlaisen esinäytöksen haastattelulle.

Helsingin Sanomien gallup-porukka oli käynyt kyselemässä huomiseen lehteen, kuinka paljon Hyrde olisi valmis maksamaan kuntaveroa, että Helsingin Energia siirtyisi hiilivoimasta ympäristöystävällisempään energiaan, ja mistä luopumaan muuten ympäristön hyväksi.

– Kun täällä elellään pohjoisessa ja kulutetaan paljon energiaa... Vittu että on korkea rakennus muuten tämäkin, aika paljon tyhjää tilaa. Tällaisen lämpimänä pitäminen on oikeastaan täyttä hulluutta, Hyrde sanoo.

Hesarin gallup oli yksi esimerkki siitä, kuinka Viimeisen Atlantiksen teemat ovat esillä mediassa ja keskusteluissa jatkuvasti.

– Levy on kokoelma kaikista uutisista ja tieteellisistä faktoista, mitä tällaisen kohta kolmekymppisen käytössä on. Meillä on kaikki tieto, reaaliaikainen informaationkulku internetissä ja kaikki varoitusmerkit käsillä. Uskon, että aika moni löytää levyltä samoja asioita, mitä ovat itsekin pohtineet.

Seuraavan päivän Hesarissa muuten Antti Hyyrynen, 29, ilmoitti olevansa valmis maksamaan ”esimerkiksi noin 15 prosenttia enemmän veroja” puhtaasta energiasta.

Lue koko juttu Infernon uudesta numerosta!

Tärkein mahdollinen levy tässä ajassa, kenties paras suomenkielinen levy koskaan. Sitä ei osannut odottaa, mutta on erittäin sopivaa, että sen teki juuri Stam1na.

Teksti: Vilho Rajala Kuva: Markus Paajala

Nyt on varottava, että hehkutus pysyy edes jossakin järjen rajoissa. Toisaalta liika varovaisuus on pelkuruutta.

Muistan elävästi, kuinka visvainen tehtävä oli arvioida tähän lehteen Stam1nan Raja-levy kaksi vuotta sitten. Se oli hyvin tehty ja hyvin tuotettu levy, joka ei herättänyt minussa oikeastaan mitään tunteita. En halunnut haukkua sitä, siispä yritin kehua laimein sanakääntein ja annoin välimallin arvosanan.

Ruma ja raukkamainen temppu, joka johti melko pysyvään haluttomuuteen tehdä levyarvioita ylipäätään.

Rajan jälkeen olen mieluusti todistanut Stam1nan tolkuttoman tiukkoja keikkoja, mutta en voi väittää odottaneeni uutta levyä kovin suurella mielenkiinnolla.

Yllätys oli valtava, kun kuuntelin Viimeinen Atlantis -levyn ensi kerran. ”Hitto, tämähän on kova, kovinta pitkään aikaan! Helvetti, tämän vuosituhannen kovin suomenkielinen levy! Kovin koskaan! Kaikkien on kuultava tämä! Kaikkien on kuunneltava tämä!”

Silmät kosteina puistelin päätäni ja mietin, miten on mahdollista, että joku on osannut tehdä näin upeasti ja täydellisesti tämän ajan hermoon osuvan kokonaisuuden.

Kokonaisuuden, jossa yksikään kappale ei nouse tärkeämmäksi kuin muut, jossa soitannollinen taituruus ja suurenmoiset tekstit lyövät harmonisesti kättä, jossa kaoottinen informaatiotulva jäsentyy huikeasti kerrotuksi tarinaksi ja jossa 2000-luvun ihminen näyttäytyy kenties todellisimmillaan.

Viimeinen Atlantis on ehdottomasti tärkeintä suomenkielistä musiikkia 2000-luvulla. Kilpailijat ovat harvassa ilman kieli- ja aikarajoitteitakin.

Kohtauspaikallamme Sanomatalon kahvilassa Antti ”Hyrde” Hyyrynen kertoo kohtalon kehitelleen eräänlaisen esinäytöksen haastattelulle.

Helsingin Sanomien gallup-porukka oli käynyt kyselemässä huomiseen lehteen, kuinka paljon Hyrde olisi valmis maksamaan kuntaveroa, että Helsingin Energia siirtyisi hiilivoimasta ympäristöystävällisempään energiaan, ja mistä luopumaan muuten ympäristön hyväksi.

– Kun täällä elellään pohjoisessa ja kulutetaan paljon energiaa… Vittu että on korkea rakennus muuten tämäkin, aika paljon tyhjää tilaa. Tällaisen lämpimänä pitäminen on oikeastaan täyttä hulluutta, Hyrde sanoo.

Hesarin gallup oli yksi esimerkki siitä, kuinka Viimeisen Atlantiksen teemat ovat esillä mediassa ja keskusteluissa jatkuvasti.

– Levy on kokoelma kaikista uutisista ja tieteellisistä faktoista, mitä tällaisen kohta kolmekymppisen käytössä on. Meillä on kaikki tieto, reaaliaikainen informaationkulku internetissä ja kaikki varoitusmerkit käsillä. Uskon, että aika moni löytää levyltä samoja asioita, mitä ovat itsekin pohtineet.

Seuraavan päivän Hesarissa muuten Antti Hyyrynen, 29, ilmoitti olevansa valmis maksamaan ”esimerkiksi noin 15 prosenttia enemmän veroja” puhtaasta energiasta.

Lue koko juttu Infernon uudesta numerosta!