Celtic Frost kuoli, mutta Thomas Gabriel Fischer, alias Warrior, ei jäänyt ripottelemaan tuhkaa ylleen. Triptykon on sveitsiläistaiteilijan äärimetallitriptyykin viimeinen ja ratkaiseva paneeli.
Teksti: Mikko Kuronen
Toukokuussa 1982 syntyi Hellhammer, toukokuussa 1984 Celtic Frost ja toukokuussa 2008 Triptykon. Tom G Fischer ei tunnu ilmeisimmältä kevätihmiseltä, mutta väliäkö sillä, kun tulosta tulee.
Haastatteluhetkellä helmikuun pimeässä kevät on kaukana. Vakavasti sanansa asettava äänitaiteilija vuoroin jylisee, vuoroin kihisee kimpaannuksesta. Puhelin välittää aitoja reaktioita ja täyttä tosissaanoloa. Olen haltioissani: tässäpä artisti, joka ei vie tekostensa mieltä vakan alle! Tulen entistä vakuuttuneemmaksi, että Fischer on ristiriitoineen metallin dinosauruksista tärkeimpiä, ellei tärkein.
Levyltäkin sen voi kuulla. Triptykonin esikoispitkä Eparistera Daimones ei pidä sisällään huteran keski-ikäistä väsymystä. Ei, se on imeytymä yhä sysimustempaan ja kiloisampaan ilmaisuun, kuten tekijänsä jo Celtic Frostin testamentiksi jääneen Monotheistin (2006) ilmestymisen aikaan ennusti.
– Povasin seuraavasta albumista tummempaa ja painavampaa jo vuosia sitten. Niin tapahtui. Elämäni ei ole koskaan ollut helppoa. En tarkoita nurista aiheesta, olen hyväksynyt asian, mutta elämäni on ollut täynnä tuskaa ja haasteita. Se on yksinkertainen fakta, joka heijastuu tekemääni musiikkiin.
– Olen hyvin rehellinen muusikko siinä mielessä, etten kirjoita musiikkiani kaavojen vaan tunteideni mukaan. Kun olen keskellä absoluuttista tunneperäistä pimeyttä, pimeys peilautuu kirjoittamiini kappaleisiin, soturi perustelee.
Jos Monotheistin moottorina toimi avioliiton karilleajo, Eparistera Daimonesin juhlavuuteen asti synkkään jytinään lisälatauksen toi Celtic Frostin, Fischerin elämäntyön, sulaminen. Minkä piti olla alku olikin loppu.
CF-rumpali Franco Sesan kanssa henkilökohtaisista ja basisti Martin Eric Ainin kanssa taloudellisista syistä riitaantuneen Fischerin mukaan hänen lähtönsä ei hajottanut Celtic Frostia, vaan Celtic Frostin hajoaminen aiheutti hänen lähtönsä. Viitisen vuotta sitten Ain ja Fischer solmivat kirjallisen sopimuksen siitä, että kumpikaan ei jatkaisi Celtic Frostia ilman toista. Niin oli kerran tapahtunut, heikoin tuloksin, eikä samaa virhettä tarvinnut toistaa.
Yhden miehen viha toista kohtaan
Triptykonissa Celtic Frost syntyy musiikilliselta perinnöltään ja yhteistyösuhteiltaan uudestaan, tietoisesti niin lähellä isäyhtyettä kuin mahdollista. Eparistera Daimonesista hieman vajaa puolet kirjoitettiinkin alun perin Celtic Frostin seuraavalle levylle, muun muassa toistaiseksi julkaisematta jätetty I Am the Twilight.
– Työstin ja visioin tätä levyä aika pitkään, jo ennen Celtic Frostin romahtamista. Realistisesti voi kysyä, kuinka Celtic Frostin hajoaminen olisi voinut olla vaikuttamatta levyyn. Celtic Frostista lähteminen oli valtavan vaikea askel. Minussa synnytti mittaamatonta kiukkua, vihaa, turhautumista ja tuskaa hylätä yhtye, joka oli merkinnyt minulle niin paljon neljännesvuosisadan ajan. Tämä riehuva tunnemyrsky vaikutti tietysti sanoitusten ja musiikin aggressiiviseen ja tummaan sävyyn.
Lue koko juttu uudesta Infernosta!