Unioni-festivaali järjestetään 19.–20. syyskuuta Helsingin The Circuksessa. Klubifestivaalin koko ohjelma ja lisätiedot, esimerkiksi pääsylipuista, löytyvät tapahtuman Facebook-sivulta.
Inferno on mukana Unionin hengessä kokoamalla Spotify-soittolistan. Viisi infernolaista poimi valitsemaltaan esiintyjältä muutamia täkykappaleita perusteluineen. Laita alta (tai tästä klikkaamalla) soittolista soimaan ja jatka lukemista.
Arch Enemy, Aki Nuopponen
Julistan War Eternalin kaikkien aikojen parhaaksi Arch Enemy albumiksi. Samaan hengenvetoon sanon, etten olisi kokoonpanomuutoksien tapahduttua uskonut ikinä tähän.
Arch Enemyn kaikki levyt ovat viihtyneet soitossa kohtuullisen paljon ja keikkojakin on tullut todistettua puolentusinaa. Nyt huomaan bändin levyiltä puuttuneen aina sen viimeisen potkun – sysäyksen, joka vie hyvän bändin erinomaiselle tasolle.
War Eternalin kohdalla palaset vain loksahtelivat paikoilleen. Tästä syystä Arch Enemy on yksi Unionin suurimmista kohokohdista. Odotan soitoltaan timanttista Arch Enemy show’ta, jossa yhdistyvät sekä äärimetalli- että hevikeikkojen parhaat puolet. Moshattavaa riffiä löytyy, mutta tarttuvuudesta ei tingitä yhtään – ja nokkanaisensa ansiosta sitä katsottavaakin löytyy keskimääräistä enemmän. Sitä en edes yritä kiistää.
Lost Society, Vilho Rajala
Lost Society on parasta mitä suomalaisessa metallimusiikissa on tapahtunut vuosikausiin. Äärimmäisen mukavia jätkiä, häikäisevän taitavia soittajia, käsittämättömän eteviä biisintekijöitä ja lavalla täysin pitelemättömiä sähköjäniksiä. Tämä bändi palauttaa kirkkaasti mieleen sen, miksi thrash metal on niin mahtava genre.
Katatonia, Mikko Malm
Ruotsalainen Katatonia on aina ollut hyvä yhdessä asiassa. Nimittäin vahvojen tunnelmien luomisessa. Vaikka musiikillinen linja on muuttunut alkuaikojen doom/deathistä hieman modernimpaan ja urbaanimpaan ilmaisuun, on sama melankolinen pohjavire ollut aina läsnä yhtyeen ilmaisussa.
Gootti- ja alternative-lokeroihinkin sälytettyä Katatoniaa on loppujen lopuksi vaikea kategorisoida. Vaikka orkesterin musiikki sisältää tuttuja aineksia, on sitä silti vaikea verrata mihinkään muuhun yhtyeeseen. Siksi sen täydellinen yhdistelmä raskautta ja herkkyyttä on omaperäinen.
Swallow the Sun, Eija Mäkivuoti
Odotan Swallow the Sunin esiintymistä erittäin paljon, koska bändi on nykyään niin harvinaista herkkua Suomessa. Olen ilolla seurannut kyseisen orkesterin matkaa kansainvälisille estradeille. Edellisestä Helsingin-keikasta alkaa olla tasan vuosi. Silloin fiilisteltiin Morning Never Camen 10-vuotiskeikan tiiviissä tunnelmissa.
Kotamäen laulumurinan skaalan laajuus ja Raivion ehtymättömältä tuntuva kyky sulosointuihin jaksaa ihastuttaa – Swollarit valloittaa synkän sydämesi aina uudelleen.
Sólstafir, Jukka Hätinen
Islantilaisbändi on osunut tielleni niin koti- kuin ulkomaillakin. Kourallinen nähtyjä keikkoja ei ole harmittanut, levyiltäkin on löytynyt mukavia juttuja ja hollantilaisessa takahuoneessa sällien sekä heidän snapsipullonsa kanssa tuli hienosti toimeen.
Liekkeihin ei Sólstafir minua kuitenkaan saanut. Siis ennen uusinta Ótta-albumia. Tunnelmallinen post-rock ja omaleimainen metalli ovat juuri oikeassa suhteessa, soitto kuulostaa vain ja ainoastaan Sólstafirilta ja sävellyskynästä on karsittu rispaantuneet sulat.
Päätän Infernon Unioni-soittolistan muutamaan valikoituun kappaleeseen yhtyeen tuoreimmalta pitkäsoitolta.
Infernon Unioni-soittolista löytyy tämän linkin takaa.