Armottoman luonnon kauneutta ja mystiikkaa – ennakkokuuntelussa Anima Hereticaen ep

Mukana yhtyeen kommentit esikois-ep:n kappaleista.

27.09.2021

Muun muassa Red Moon Architect-, Aeonian Sorrow– ja Paara-jäsenistöä sisältävä Anima Hereticae julkaisee esikois-ep:nsä Ov Behest 1. lokakuuta. Levy sisältää kolmen biisin verran Pohjoisen armottoman luonnon kauneudesta ja mystiikasta inspiraationsa ammentavaa melankolista ja modernia death metalia.

Inferno tarjoaa ep:n kokonaisuudessaan kuunneltavaksi jo nyt ennakkoon aina julkaisupäivään asti. Lisäksi laulaja-basisti Ville Rutanen avaa tarkemmin levyn sisältöä kappale kappaleelta. Levyn ja Rutasen kommenttien pariin pääset tuosta alempaa.

Stone that Burns

Stone that Burns on ep:n ehdottomasti synkin biisi ja sen nimi tulee sulfiitin vanhankielisestä nimityksestä ”Kivi joka palaa”. Biisi on ikään kuin alkemian ja noituuden oppitunti ja kronologinen tapahtumankuvaus ikuisen elämän tavoittelusta kreikkalaisen mytologian Ikaros-tarinan innoittamana, juurikin alkemian keinoin. Säkeistön näppäilymelodia kuljettaa kappaletta pahaenteisesti ja keskitempoinen puskeva riffi ja komppi tuovat sopivasti tarvittavaa raskautta biisiin, joista sahausriffit ohjaavat kuulijan uusiin ulottuvuuksiin painostavien sinfonioiden saattelemana.

Ov Behest

– Nimibiisi on ep:n kappaleista mahtipontisin. Taustojen orkestraatiot ja äänimaisemat luovat kontrastia varsin jyrääviin ja rankkoihin kitarariffeihin. Toivoakin saadaan hieman maalailtua tarttuvien kitaramelodioiden muodossa. Biisi on ehkä ominta Anima Hereticaeta teemallisesti. Ihmisen ja luonnon yhteyden pohdiskelu monilla tasoilla on innoittanut kirjoittajia aina H.P Lovecraftista nykypäivän post-apokalyptisiin eepoksiin. Kappale saavuttaa myös okkultistisen tason, jota parhaiten kuvittaa biisistä tehty musiikkivideo. Toki se on vain yksi tulkinta tarinasta.

Constellation of Capricorn

– Kiitoksena kuuntelijoille ep:n päätösraita tarjoilee sävellyksellisesti äänitteen monipuolisinta musiikkia. Kappaleesta löytyy mosaiikkimaisen harmonisesti niin viitteitä suomalaiseen melometalliin, blackgazeen kuin jopa sankarimetalliin. Biisi on progressiivisuudessaan eeppinen järkäle, joka varmasti vaatii kuuntelijaltaan muutaman kuuntelukerran. Kappaleen teema on saanut innoituksensa kauriin kääntöpiirin mytologiasta, ja niin sanoituksissa kuten sävellyksessäkin on useampia eri tasoja, jotka jäävät kuulijan tulkittaviksi.

Lisää luettavaa