Millaisia ajatuksia pyörii tavallisen sotilaan mielessä hänen pohtiessaan, mitä sota tekee hänen sielulleen? Suuressa Pohjan sodassa kymmeniä tuhansia suomalaisia pakotettiin aseisiin ja teurastukseen Jumalan ja kuninkaan nimissä. Väkivalta muuttaa jokaista ja muistuttaa meitä siitä, että väkivallan uhreja ovat myös ne, jotka pakotetaan sitä harjoittamaan.
Albumin toinen raita keskittyy pakkovärvättyyn suomalaiseen sotilaaseen, josta on tullut murhanenkelin alamainen, joka kylvää väkivaltaa Venäjän sodan tuhoamalla maaseudulla. Sanoituksessa sotilas käy vuoropuhelua murhanenkelin kanssa.
Sotajoukkoa suuressa Pohjan sodassa.
Sanoittaja, kirjailija-antropologi Steven Parham kuvaa inspiraatiotaan sanoituksen takana seuraavasti:
”Tämä on ensimmäinen sanoitus, jonka kirjoitin asuessani Belgradissa, Serbian ja entisen Jugoslavian pääkaupungissa, joka on vuosisatoja ollut Ottomaanien ja Habsburgien jakama. Murhanenkelin hahmottaminen Belgradin kapeilla kujilla ei ollut vaikeaa. Seinissä näkyy NATO:n vuoden 1999 pommitusten jäljet ja kaupungin asukkaat tasapainottelevat syyllisyyden ja uhriutumisen välisellä harmaalla alueella.”
”Balkanin niemimaa on erityisen sopiva kangas, jolle maalata sanoitus pahuuden ja surun väreillä. Entisestä Jugoslaviasta Ukrainaan sodan kärsimykset ovat hyvin nykyisen väestön muistissa. Sanoitusta kirjoittaessani keskustelin oman ikäisteni naisten ja miesten kanssa, joita traumatisoivat puuttuvat vastaukset sanoituksen kertosäkeessä esiintyviin kysymyksiin. Heidän vaikenemisensa Kosovossa, Bosniassa, Donetskissa ja Krimealla tapahtuneista hirveyksistä ei voi olla kovin erilaista kuin 1700-luvun alun maalaissotilailla, jotka joutuivat käsittelemään niitä epäinhimillisiä tekoja, joita kuningas Carolus heiltä vaati.”
”Sanoitus kertoo sotilaista, jotka joutuvat murhaamaan selvitäkseen hengissä ja löytääkseen rauhan sodan hulluuden jälkeen – mutta joiden sielu ei kestä tapahtunutta. Menetetty sielu on kova hinta, jonka tavalliset suomalaiset sotilaat suuressa Pohjan sodassa maksoivat pakotettuina siihen osallistumaan. Murhanenkeli ei juuri välitä ihmisen hauraudesta tai herkkyydestä.”
Yön pimeydessä maatilalta armeijaan pakkovärvätty sotilas pohtii, mitä sodan mielettömyys hänelle merkitsee ja karkaaminen armeijasta muuttuu yhä houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi (karkaaminen ei ollut suuren Pohjan sodan aikaan lainkaan harvinaista).
Mutta murhanenkelin kynsistä ei voi paeta, kuten näemme myöhemmissä sanoituksissa. Sodan jälkeen sotilaat eivät saa rauhaa kokemustensa demoneilta.
Levyblogin viides osa julkaistaan sunnuntaina 14.11.