Motörhead on ikoni, jota arvostetaan suuresti niin rockin, punkin kuin metallimusiikin piirissä. Veil of Soundin tuoreessa haastattelussa doom-legenda Scott ”Wino” Weinrich (The Obsessed, Saint Vitus, Spirit Caravan) kuitenkin myöntää suhtautuvansa itse ristiriitaisesti edesmenneen Lemmy Kilmisterin johtamaan orkesteriin.
”Nuorena, ennen kuin olin kuullutkaan Motörheadistä, selailin levykaupassa levyjä ja käsiini osui On Parole, jonka amerikkalaisen painoksen kannessa oli vain Lemmy bassoineen, johon oli maalattu iso rautaristi. Ostin sen levyn pelkästään sen kuvan vuoksi. Mutta en pitänyt mistään muusta kuin Iron Horse/Born to Lose -kappaleesta”, Wino toteaa.
”Motörhead on kuin Saint Vitus siinä, että kyse on tunteesta. Heidän varhainen kamansa on mahtavaa, mutta rehellisesti puhuen lopetin levyjen ostamisen No Sleep ’Til Hammersmithiin (1981). Sen jälkeen se alkoi olla liikaa sitä samaa paskaa. Enkä ollut suurin ’Fast’ Eddie Clarken (Motörheadin kitaristi vuosina 1976–1982) tai hänen tyylinsä fani. Ja Lemmykin tietyn pisteen jälkeen… En pysty kuuntelemaan Hellraiseriä ja muuta sellaista paskaa. Vaimoni pitää sellaisesta, mutta minä en vain pysty.”
”Ainoa No Sleep… -levyä uudempi biisi, josta pidän, on Just ’Cos You Got the Power (1987), jossa on kaksi kitaristia. Ja rehellisesti puhuen mielestäni Würzel (Michael Burston, Motörhead-kitaristi vuosina 1984-1995) oli parempi kuin Phil Campbell (Motörhead-kitaristi vuodesta 1984 Lemmyn kuolemaan saakka). Olen viettänyt aikaa Campbellin kanssa ja yrittänyt löytää jostain hänen kanssaan spiidiä. Hän oli kateellinen Würzelista, mikä oli huvittavaa.”
