Absolutely Launched kuulostaa ainakin omiin korviini pieneltä paluulta perinteisempään ja suorempaan DDJ-tyyliin edellislevyn jälkeen. Miltä mielipide kuulostaa?
– Tältä levyltä on kyllä aika kiitettävästi unohtunut kaikki alkupään bändin doom-laahaus ja psykedeliaosasto, kitaristi Toni Raukola tokaisee.
– Albumilla on monta jollain mittarilla jopa täysin uutta juttua tälle poppoolle, vaikkakin se kuulostaa silti täysin DDJ:ltä. Absolutely Launched on suoraviivaista stoneria to the max, ja se on kyllä helvetin hyvä juttu. Eiköhän tässä maailmassa ole tarpeeksi synkkää jo muutenkin, pistetään me bileet pystyyn.
Levyn kansikuvassa ja kappaleiden nimissä vilisee viitteitä elokuvamaailmasta. Onko albumi rakennettu leffoista tuttujen teemojen pohjalta?
– Levy on rakennettu elementeistä, joiden ympärillä bändin äijät pyörii: paskoista vitseistä, huonoista kuuloista, hyvistä leffoista ja kylmistä Nobelanereista. Tällä kertaa teemat ja konseptit on jätetty progemiesten liiveihin ja menty aika pitkälti fiilispohjalla. Siinä kohtaa, kun albumin biisejä alkoi toden teolla rakentua, perseessä tuntui, että se haluaa päästä pyörimään.
Albumi jakautuu mielessäni musiikillisesti kahtia. Onko kokonaisuus mietitty vinyylipohjalta?
– Henkilökohtaisesti tuntuu, että tämä on bändin ensimmäinen levy joka on rakenteeltaan enemmän cd-sinkkua toisen perään alusta loppuun. Toisistaan riippumattomia helvetin hyviä biisejä putkessa. Tämän levyn voi tunkea hyvillä mielin Corollan cd-soittimeen ja lyödä shufflen päälle motarin rampilla.
Bändillä on takana jo reilut 15 vuotta uraa. Onko kappaleiden tekeminen tai näkemys yhtyeen musiikista ylipäätään muuttunut paljon vuosien mittaan?
– Suurin muutos taisi tulla jonkun studiosession jälkihöyryissä, kun tajuttiin yhdessä tuumin, että on aika helvetin kivaa tehdä sellaista musaa kuin lystää parhaiden tyyppien kanssa, Raukola fiilistelee.
– Siinä kohtaa päädyttiin siihen, ettei DDJ:n tarvitse olla väkisin tiettyä kamaa, koska soittajat, soundit, laulut ynnä muu saa lopputuloksen kuulostamaan aina meiltä. Kädet on vapaat tekemään mitä vain, mikä sillä hetkellä tuntuu tälle porukalle hyvältä, ja tuloksena on ollut aika selkeä muutos tähän uuden levyn suuntaan.
– Tällä kokoonpanolla on soitettu yli 11 vuotta, ja kyllä me kuulostetaan tänä päivänä eniten itseltämme. Ollaan hyvin kaukana siitä, mitä bändi oli vaikka ensimmäisillä täyspitkillään.
(Metalli)bändissä soittaminen tuntuu olevan monelle jonkinlainen nostalgiatrippi ja väline nuoruusvuosien muistojen elvyttämiseen. Onko näin myös teidän kohdallanne?
– Meillä kaikilla on soittohommat pysyneet todella aktiivisina läpi koko elämän, joten en näe siinä oikein nostalgiaa. Ei tämä ole mikään lätkäharrastus vaan elämätapa. Kuulijatkin ovat löytäneet DDJ:n vasta kun me ollaan siirrytty pojista enemmänkin aikamieskategoriaan.
– Ehkä näitä aikoja nostalgisoidaan sitten, kun soitetaan ydinlaskeumassa geigermittareiden tahdissa. Ken tietää.
Julkaistu Infernossa 3/2025.