Amorphisin kultakurkkuna tunnetun Tomi Joutsenen liidaama Sinisthra-yhtye julkaisee 15 vuoden tauon jälkeen uuden pitkäsoiton perjantaina 15. toukokuuta. Inferno tarjoaa John Miltonin runoelmasta inspiraationsa saaneen The Broad and Beaten Way -albumin ennakkokuunneltavaksi kokonaisuudessaan jo nyt. Lisäksi yhtyeen rumpali Erkki Virta avasi Infernolle levyn taustoja kappale kappaleelta ja nämä kommentit löydät tuosta Soundcloud-soittimen alapuolelta.
– Alkuun pitää sanoa, että vaikka tämä nyt konseptialbumina melko kiistattomasti näyttäytyy, tarkoitus ei ollut kertoa mitään selkeästi etenevää tarinaa. Myös sävellykset pidettiin lopulta toisistaan erillisinä kappaleina sen sijaan, että ne olisi liitetty yhteen ja lisätty elementtejä, jotka olisivat sitoneet niistä yhtenäisen musiikillisen kokonaisuuden, Virta pohjustaa.
– Douglas Adamsia lainatakseni: ”poikaolento tapaa tyttöolennon hopeisen kuun paisteessa, joka sitten yllättäen räjähtää jostakin selittämättömästä syystä”. Poikaolennon nimi on Aatami, tyttöolennon Eeva ja kuu paistaa heille Edenin yllä, jossa he tekevät sitä mitä poikaolennot ja tyttöolennot toistensa seuraan päästessään usein päätyvät tekemään. Kuun sijaan räjähdys tulee heidän Luojansa suunnalta ja jatko onkin sitten pelkkää alamäkeä.
Eterne
– Levyn suoraviivaisin kappale, joka yksinkertaisuudessaan puolustaa paikkaansa vaikka ei bändin sisällä kovin suurta arvostusta nauti. Avauskappaleena se ei myöskään anna oikein mitään kuvaa siitä mitä on tulossa, mutta esitteleepähän nyt bändistä tämänkin puolen.
– Sanoituksessa Aatami ja Eeva ovat maistaneet kielletyn puun hedelmää ja heissä on herännyt uudenlainen ymmärrys, joka ei enää mahdollista heidän jäämistään Edeniin eikä edes toistensa seuraan.
Closely Guarded Distance
– Levyn avainkappale, jossa yhdistyvät Sinisthran musiikin keskeiset elementit. Halusimme tästä ensimmäisen singlen, koska tämän jälkeen ei suuremmin tarvitse enää yrittää selventää, että on meissä muitakin ulottuvuuksia, joka olisi varmaan ollut tilanne jos olisimme astuneet esille vaikkapa Eterne ensimmäisenä julkaisuna. Kappale on koostettu progressiivisen rockin parista tutulla perinteikkäällä keinolla, joissa eri biisiaihioita ladellaan peräkkäin, koska niille ei keksitä mielekkäitä aloituksia tai lopetuksia.
– Aatami ja Eeva ovat eronneet ja Aatami haluaa Eevan takaisin, mutta Eevaa ei suuremmin kiinnosta.
Halfway to Somewhere Else
– Edellisen kappaleen lisäksi myös tästä muodostui hieman sen suuntainen, mitä lähdimme tavoittelemaan. Vaikka raskailla kitaroilla ja kovalla metelilläkin on paikkansa, Sinisthran ytimessä on ehkä kuitenkin herkkyys ja tarkemmin määrittelemätön surumielisyys, joka tässä nostaa päätään.
– Aatami tekee toisille niin kuin Eeva on hänelle tehnyt ja hylkää heidät sitten ilman selityksiä. Tässä kohtaa hän vielä tuntee tarvetta pyydellä anteeksi jälkikäteen.
Morningfrail
– Tämä kappale ei oikein löytänyt lopullista muotoaan, vaikka kokeiltiin kaikenlaista. Bändin kesken sitä kutsutaan ”albumiraidaksi”, joka varmaan kertoo miten tyytyväisiä lopputulokseen ollaan. Onhan se tavallaan raskaudessaan aika omaääninen, mutta myös kaukana siitä mitä se olisi voinut olla. Morningfrail (”aamunhauras”) tarkoittaa törkeässä krapulassa heräämistä ja sen toteamista, mitä on edellisenä yönä tullut tehtyä. Enää ei ole tarvetta pyydellä anteeksi.
Safe in the Arms of Everlasting Now
– Vanhin levyn sävellyksistä. Säkeistöihin haettiin alun perin vähän hämyistä jazz-tunnelmaa, joka ei välttämättä lopputuloksessa kuulu, mutta herkkyys ja pieniäänisyys ovat tallella ihan kohtuullisen hyvin. Kertosäe sitten romuttaakin ne. Keskikohdassa nyökätään hieman Marillionin suuntaan ja alun perin siitä lähdettiin pitkään instrumentaaliseen osioon, jota studion pöydällä lyhennettiin vähän turhankin raskaalla kädellä.
– Aatami on jähmettänyt itsensä loputtomasti jatkuvaan nykyhetkeen, koska tulevaisuutta ei vielä ole ja menneeseen on liian kivuliasta katsoa.
Ephemeral
– Loppusoitto, joka myös kävi läpi useita vaiheita. Välillä se oli vain pieni akustinen coda ja välillä siinä taas oli kaksi säkeistöä ja kertosäkeet. Tällä kertaa onnekkaasti lopullinen versio on onnistunein versio ja taitekohdasta eteenpäin tehdään tavallaan yhteenveto koko levystä.
– Aatami on hyväksynyt, että menneeseen ei ole paluuta ja Eevan ääni taas kertoo, että siitä ei kannata itseään syyttää.