Kaikesta on 20 vuotta, vai mitä? Se on kai väistämättömästi sen merkki, että kaikki alkavat keski-ikäistyä.
Stam1nan ensimmäisestä levystäkin on 20 vuotta. Sitä on vaikeaa uskoa. Vastahan se ilmestyi? Stam1nahan on ihan uusi bändi. Tätä kaikkea alamme heti aluksi taivastalle Antti ”Hyrde” Hyyrysen kanssa.
– Niin-pä! Hyrde huudahtaa.
– En sano että olen vanha ja kaiken nähnyt, vaan voi että kun silloin joskus on lähdetty yksinkertaisista asioista. Ja voi että kun ollaan tultu aika monimutkaiseenkin rakennelmaan ja taideteokseen, joka on vaatinut melkoisen kaaren albumeita, suuren määrän keikkoja, organisaation laajennuksia ja vaikka mitä.
– Onhan se hauskaa, että kun sain tuossa juuri Like-kustannukselta Isoahon Timon kirjoittaman Children of Bodom -kirjan, niin senkin mittasuhteen bändin alkuajat pyörivät ihan samojen asioiden ympärillä kuin silloin aikoinaan meidänkin. Varsinkin se matka kohti ensimmäistä levyä, kun kaikki toiminta oli yhtä sulkien kasvattelemista.
Stam1na todellakin ehti painaa duunia jo ennen ensimmäistä levyään, joka ilmestyi vuonna 2005. Jo tuota ennen takana oli demo jos toinenkin, englanninkielistä musiikkia ja kaikkea jo 9 vuoden ajan Lemin alkuhämäristä asti.
– Meille Stam1na oli aika pitkään ennen kaikkea rakas harrastus, eikä me ajateltu sitä niin tavoitteellisesti, että oltaisiin edes mietitty sellaista vaihtoehtoa, että tämä voisi mitenkään johtaa uraan musiikissa, Hyrde sanoo.
– Kaikilla oli kyllä ura-ajatukset, mutta ihan muissa ammateissa. Tuo asetelma loi sen tietynlaisen kokeilunhalun ja rohkeuden tehdä musalla ihan mitä tahansa. Me tehtiin asioita, jotka eivät olleet kaupallisia, emme imitoineet mitään muuta ja siitä syntyi sellainen ilmiö nimeltään Stam1na. Se oli tosi outolintu, mutta se lensi.
– Muistelen yhä isolla rakkaudella niitä viattomia finniaikoja, kun tukka alkoi just ja just kasvaa ja mikä suru oli leikata letti pois armeijasta, kun tuntui että koko uskottavuus vietiin. Ajateltiin jo tuolloin, että helvetti kun meillä on hieno hevibändi, vaikkei oltu tehty vielä levyäkään, mutta kova tahto meillä oli tehdä sitä ihan oman kuuloista kamaa.
Kieli ei ole kynnys
Merkittävää on se, että vuonna 2005 heti Stam1nan ensimmäinen albumi julkaistiin Sakara Recordsin kautta.
Asiassa olisi voinut käydä toisinkin. Ihan hyvin Stam1na olisi saatettu kiinnittää vaikkapa Spinefarmille, jossa olivat kaikki bändit. Tai Fireboxille. Tai Dynamic Arts Recordsille. Tai mille tahansa lukemattomista hevilafkoista.
– Sakara oli äärimmäisen tärkeä osanen siinä yhtälössä, että asiat ovat menneet kuten ovat menneet, Hyrde sanoo.
– Kyllähän me lähetettiin demoja kotimaisille lafkoille ja Nuclear Blastille saakka, mutta ulkomailla olisi varmasti puututtu suomeksi laulamiseen. Muutenkin monella lafkalla olisi kajottu tuottajavalintoihin ja oltaisiin jouduttu tekemään kompromisseja musiikkityylin. Aivan varmasti olisimme tehneet single-biisi -kompromisseja.
– Sitten kun meidän musiikissa oli varsinkin tuolloin myös sellaista huumorin pilkettä ja omia visuaalisia ideoita, niin monella lafkalla emme varmasti olisi saaneet näin kaikenkattavaa vapautta kuin Sakaralla. Veljeni Ville teki kolmen ensimmäisen Stam1na-levyn visuaalisen ilmeen. Sellaisiin juttuihin asti saatiin päättää asioita itse.
Mainittu kielivalinta tietenkin määritti Stam1naa alusta alkaen. Suomessa Hyrden omalaatuiset sanoitukset iskivät metallikansaan lujaa, mutta aina voi miettiä, olisiko bändi mennyt englanninkielisellä musiikilla vielä pidemmälle.
– Lainatakseni rumputaiteilijaamme Veliniä, joka heitti jo hyvin varhaisessa vaiheessa levytysuraamme, että: ”Jätkät, jos me oltaisiin synnytty Amerikassa, me oltaisiin jo miljoonäärejä”, Hyrde naurahtaa.
– Vuonna 2007 kun aloitettiin ulkomaankeikkojen tekeminen, niin kyllä me tietysti ajateltiin, että voi kun sielläkin tajuttaisiin tämä meidän juttu samassa mittakaavassa kuin Suomessa. Kyllä me tiedostettiin, että me ollaan aika uniikki bändi ja että tässä bändissä on sellaista riemua, jota ei monessa muussa bändissä samalla tavalla ole.
– Nyt kun tehtiin huhtikuussa Swallow the Sunin ja Before the Dawnin kanssa Euroopassa kiertuetta, niin kyllä sen taas huomasi, että on se Stam1na iskenyt sielläkin. Meitä oltiin tultu katsomaan pitkienkin matkojen päästä. Siellä vakuuteltiin, ettei se kieliasia ole mikään kynnyskysymys, vaan meidän pointista saa hyvinkin kirkkaasti selvää.
– Jopa Suomessa moni ihminen ymmärtää meidän sanat ihan omalla tavallaan. Tulkintoja voi olla todella monia. Ei vain yksi minun kirjoittamani Stam1na-totuus. Se kai tässä musiikissa on osittain jengiä niin kiehtonutkin.
Viattomuuden aika
Stam1na todellakin herätti tunteita. Suuria tunteita. Alusta alkaen. Jopa ennen kuin ensimmäinen levy ilmestyi.
Tuolloin elettiin aikaa ennen nykyistä somea. Suurimmat kuhinat tapahtuivat nettifoorumeilla tai vaikkapa irkissä. Jopa Imperiumin legendaariselta Messulaudalta löytyi iso määrä suuria Stam1na-rakastajia – ja myöskin -vihaajia.
– Siinä vuosien 2004 ja 2005 nurkilla oli ehkä totuttu tietynlaiseen musiikkiin, ja erityisesti tietynlaiseen suomenkieliseen metalliin, eikä tällaista kiemuraisesti leikkisämpää katsottu aina hyvällä, Hyrde sanoo.
Hyrde muistelee sitä hetkeä, kun hän kuuli Mokoman Takatalvi-kappaleen ensimmäisen kerran ja ihmetteli, että miksei mitään vastaavaa oltu tehty suomeksi koskaan aiemmin.
– Aika ei vain ollut kypsä sitä ennen, mutta sitten kun mokomaiset avasi sen kielletyn padon, niin kyllä se omalta osaltaan vaikutti siihenkin, että mekin saatiin mahdollisuus tehdä tätä juttuamme ihan omalla tavallamme.
– Me oltiin omanlaisemme pioneeri omissa tekemisissämme, ihan kuten Mokoma oli suomalaisen metallikentän myllääjä Kurimus-levystä (2003) lähtien. Kyllä siitäkin silloin joka paikassa mietittiin, että voiko suomalaista musiikkia tehdä näin ja onko se oikeaa metallia vai ei, mutta kai tässä kaikki sitä ollaan, kun vieläkin täällä louhitaan.
Hyrden mukaan Stam1na oli varsinkin aluksi jotenkin epäilyttävä, maaseudulta tuleva bändi.
Meidän tekemisiä pidettiin näsäviisasteluna. Me herätettiin epäilyksiä, että kikkaillaanko tässä sellaisilla asioilla, joilla ei saisi kikkailla? Metallihan oli kuitenkin vakava asia, ja sitä se oli meille itsellemmekin monien bändien kohdalla.
– Tuo ristiriitainen vastaanotto oli paras mahdollinen lähtökohta meille. Tuo kertoi jotain siitä, että me oltiin oikeasti saatu aikaiseksi jonkinlaista kuhinaa esimerkiksi omilla toimillamme stam1na.com -vieraskirjassa. Samoin se voimakas viha herätti myös faneissa vielä voimakkaampaa tarvetta liputtaa meidän puolestamme isolla raivolla.
Tämä saa Hyrden muistelemaan Stam1nan keskustelufoorumia, joka oli fanien ylläpitävä, valtavan suosittu paikka.
– Olihan se myös eräänlaista viattomuuden aikakautta. Aikaa ennen somea. Maailma oli paljon kiltimpi. Jopa älykkäämpi. Ihmiset vaivautuivat oikeasti jopa keskustelemaan ja kirjoittamaan pitkiä viestejä.
– Tein sinne foorumille jopa käännöksiä Stam1na-lyriikoista. En siis mitään sana sanalta suoria käännöksiä, vaan käytin niihin paljon aikaa ja ajatusta, jotta ne sanat toimivat myös englanniksi.
– Jätin tässä taannoin Instagramin tauolle. Samoin bassotaiteilijamme Kangasmäki. Me jaksettiin tehdä sinne aika paljon sisältöä, mutta se oli helvetin kuluttavaa. Oon tässä miettinyt, että olisiko jonkinlaisia foorumeita vielä olemassa? Voisiko mitenkään palata sellaiseen vähän hidastempoisempaan someen? Sitä voisi oikeasti jopa tutkia.
Maailma kaipaa huumoria
Stam1na (2005)- ja Uudet kymmenen käskyä (2006) -levyjen kappaleet tekivät moniin kuulijoihin vaikutuksen jo parikymmentä vuotta sitten. Niiden sanoja on tatuoitu ihoihin, ja kappaleita on kuunneltu vuosikymmeniä.
– Kadonneet kolme sanaa ja Paha arkkitehti ovat yhä ne hehkutetuimmat debyyttilevyn kappaleet. Niitä on vuosia soitettu ja jopa huhtikuun Eurorundilla, Hyrde vahvistaa.
– Samojen biisien ansiostahan me pitkälti saatiin myös levytyssopimus silloin aikoinaan. Niissä tiivistyy jokin sellainen villi uusi tuulahdus suomalaisesta raskaammasta huutoasiasta. Kun niitä nyt kuuntelee, niin kyllä sitä välillä miettii, että saisipa tässä iässä vielä rahtusen juuri tuollaista huolettomuutta ja kykyä heittäytyä täyteen hulluuteen.
Jotkin Hyrden vanhimmat julkaistut Stam1na-sanoituksetkaan eivät ole vanhentuneet. Päinvastoin. Hän nostaa esille varsinkin kappaleen Ristiriita. Ensimmäisen levyn ensimmäinen kappale on nyt jopa ajankohtaisempi kuin aikoinaan.
– Se lähti hyvin pitkälti liikkeelle Lähi-Idän tuolloisista konflikteista, jotka olivat olleet jo tuolloin käynnissä loputtoman ajan ja jotka ovat viimeisen parin vuosikymmenen aikana vain mutatoituneet yhä enemmän.
– Tuolloin 20 vuotta sitten puhuttiin pääasiassa Irakista, WTC-hyökkäyksistä ja sellaisista, eikä niinkään Yhdysvaltojen sisäisistä asioista, mutta kyllä se meidänkin Paha arkkitehti -kappaleen paha arkkitehti oli George W. Bush. Sodankäynti ei ole kadonnut mihinkään, mutta jos mahdollista, se on kierompaa kuin koskaan aiemmin.
– Ensimmäisen levyn aikana luin itseni myös medianomiksi ja yritin tutkia sitä kehitystä, millaista mediaväkivaltaa jo tuolloin käyntiin. Se aiheutti vittuuntumista ihmiseen, joka todella kuuluu varhaisessa Stam1nassa ihan ainutlaatuisella latauksella. Sitten ei voi kuin miettiä, että miksi nämä samat asiat toistuvat yhä uudelleen, uudelleen ja uudelleen.
Eikä loppua näy ainakaan sen perusteella, mitä Hyrde huikkaa sivumennen Stam1nan tulevan 11. albumin suhteen.
– En tiedä mitä siitä pitäisi ajatella, että nuo ihan samanlaiset mainitsemani teemat elävät ihan yhtälailla siellä tulevissakin sanoissa ja tulevallakin levyllä, mutta toisaalta, 20 vuotta on lopulta aika pieni aika historiassa.
– En tiedä ollaanko tässä yhtään viisaampana kuin ennen, mutta toivon että myös oma perspektiivi ja kirjoitustaito on kehittynyt ainakin hieman sieltä ensimmäisen levyn ajoilta, jotta tässä kaikessa on ainakin jotain järkeä.
Ilmapiiri on muuttunut jonkin verran 20 vuoden aikana. Nykyään tuntuu siltä kuin kantaa ei tohdittaisi ottaa ihan entiseen tapaan. Jopa stand-up -koomikot ovat entistä varovaisempia. Jokainen kohu voi olla yhden sanan päässä.
– Minun näkökulmastani maailma on vakavoitunut sillä tavalla, ettei huumori ole enää senkään verran sallittua kuin ennen, mutta samalla koen myös niin, että juuri sen takia sitä huumoria pitäisi tohtia viljellä senkin edestä.
– Eihän nykyään voi tehdä edes karikatyyriä kenestäkään, ilman että sitä seuraa loukkaantuminen. Nämä ajat ovat niin ongelmalliset ja Euroopassa käydään sellaista sotaa, että nyt jos koskaan tarvittaisiin yhteiskuntakritiikkiä myös musiikin muodossa. Sananvapautta pitäisi ajaa eteenpäin myös musiikissa. Sitä ei meiltä saa koskaan viedä.
– Juuri nyt tuntuu siltä, kun lähes kaikki kulttuurin tuet ja mahdollisuudet on viety, että yhteiskunta haluaa skidienkin pysyvän vain hiljaa kotona nenät kiinni kännyköissä ajattelematta mitään. Paljon mielummin näkisin nuoret hengaamassa keskenään ja keksimässä niitä villejäkin, ihan uusia ajatuksia.
Eikä siinä vielä kaikki?
Jotain ensimmäisten Stam1na-albumien, bändin vieraskirjan, foorumien ja keikkojen voimasta kertoo se, että jo tuolloin syntyi kokonainen fanikunta ja -yhteisö, joista monet ovat pitäneet yhtä parikymmentä vuotta.
Monien ihmisten elämät ovat heitelleet ylös ja alas 20 vuoden aikana, mutta Stam1na on pysynyt vakiona.
– Ihmiset ikääntyvät samaa rytmiä kuin me, joten ehkä joillekin muillekin kuin meille Stam1na on kehittynyt kokonaisuutena myös vastaamaan sitä heidän omaa elämänkokemusta, Hyrde miettii.
– Meilläkin on aiheet ajan kanssa synkentyneet. Jos miettii meidän debyyttiä, niin siellä on aika sellaisen 23-vuotiaan Antin tekstiä, joka resonoi sen aikaisesta maailmasta ja ikäpiiristä, jossa elin tuolloin. Nyt me ollaan yli 40-vuotiaita, joten aihepiirit ja biisien sävyt ovat jotain ihan muuta, mutta ehkä kuulijatkin ovat kokeneet samanlaisia asioita.
– Ei meitä haittaa yhtään sekään, että joku on ehkä ollut parikymppisenä Stam1na-debyytin rundilla ja tulee nyt näille tuleville keikoille omien lastensa kanssa. Skidit on ehkä kaikki nämä vuodet käyneet iskän tai äiskän levyhyllyllä ihmettelemässä tätä meteliä, ja ovatkin nyt sitten porukoittensa kanssa ja Koirapoika-paita päällä keikalla.
Kappaleiden valitseminen nyt alkavalle juhlarundille ei ole ollut Hyrden mukaan helppoa.
– Onneksi keikat ovat sellaisia, että on ennemmin valittava se, mitä jätetään soittamatta kuin se, mitä soitetaan. Setti on mukavan mittainen ja siihen mahtuu paljon kaikkea, mutta kyllä se biisien pudottelu silti vähän nipistää.
Hyrde lupaa, että mainittua Stam1nan raskaampaa kivirekeä tullaan keventämään hieman tulevalla kiertueella.
– Voin luvata, että tämä rundi tulee sisältämään huumoria! Hyrde naurahtaa.
– Me ollaan jopa nähty ihan vaivaa sen eteen, että ollaan tuotu lavalle jotain sellaista, mitä siellä oli myös 20 vuotta sitten, enkä puhu meistä itsestämme tai niistä vanhoista biiseistä, joten nyt kannattaa tulla ihmettelemään.
– Se meidän esiintyminen ei tule olemaan pelkkää biisien esittämistä. Siellä tulee olemaan jotain muutakin. Olisin pettynyt, jos ihmiset eivät tule olemaan positiivisesti yllättyneitä. Tarkoitus on tuoda iloista aggressiota keikoille.
Eikä siinä vielä kaikki, kuten sanotaan?
– Ei olla tätä uutisoitu, mutta ollaan hierottu uutta musiikkia ja kunhan kiertue on ohi, tulee myös uutta musiikkia. Kunhan tuleva levy tulee ulos, niin se ei tule olemaan vain levyjulkaisu. Kai me ollaan yhä ihan hauskoja veikkoja?!