Tonnella on ikää vasta puolentoista vuoden verran. Miten yhtye starttasi?
– Päätettiin perustaa rumpalimme Johanneksen kanssa uusi bändi loppuvuonna 2023. Basisti Milja liittyi mukaan heti uudenvuoden jälkeen, kitaristi-laulaja Valtteri sanelee.
– Yhtye oli alkujaan salainen. Suunniteltiin, että mennään heti asiaan, eli tehdään levy ja lähdetään Euroopan-kiertueelle eikä jäädä sen kummemmin kotiin säätämään.
– En ole soittanut aiemmin bändeissä, eikä se ole sinänsä kiinnostanutkaan, Milja jatkaa.
– Päädyin vahingossa kaljoittelemaan Johanneksen ja Valtterin kanssa treenikselle. Kuulin ensimmäisiä raakileita Tonnen biiseistä, jotka oli niin kovia, että mun oli pakko opetella soittamaan bassoa ja liittyä mukaan.
Musiikkinne on rakennettu muun muassa hardcoresta ja black metalista. Syntyikö ajatus tyylistä ennen bändiä vai vasta soittelun myötä?
– Mun alkuperäinen toive oli soittaa jotain hevin suuntaista, ja ehkä vähän kaikkea muutakin, Valtteri pyörittelee.
– Johanneksellakin oli halu soittaa raskaampaa musaa. Parin jammailusession jälkeen yhteinen soundi alkoi löytyä ja idea Tonnesta ottaa suuntaa. Soittelun myötä on jäänyt jäljelle hardcore ja black metal – kiistatta kaksi kovinta genreä, joiden soittamisesta kaikki meistä nauttivat.
– Jep. Tyylipuhtauden vuoksi haluttiin lisätä vielä vähän Motörheadiä ja muuta ajorockia, Milja peesaa. – Meidän soundi ei yritä olla riippuvainen mistään, vaan meille on tärkeää kuulostaa Tonnelta, mihin ollaan päästy jo aika hyvin kiinni.
Porukallanne on iskevä ja moniselitteinen nimi. Mitä se edustaa?
– Mulla oli ollut nimi takataskussa jo pitemmän aikaa, mutten ollut ottanut sitä varmaan koskaan aiemmin puheeksi. Odottelin sopivaa ja tarpeeksi kovaa bändiä sille, Valtteri kertaa.
– Lyhyet ja simppelit nimet toimii aina parhaiten, esimerkiksi Gobra.
Minkälaista sanomaa haluatte levittää?
– Itsevarmuutta omasta tekemisestä. Me määrätään keikoilla, ja muiden on pakko tulla perässä. Sen kuulee meidän levyltäkin: hirveästi ei armoa anneta, Valtteri vakuuttaa.
– Kai sitä haluaa olla bändi, joka on omassa mielessä kuva ”täydellisestä yhtyeestä”, Milja pohtii. – Yleinen vitsi bändillä onkin, että päästäispä mekin Tonnen keikalle! Hah hah.
Painotatte diy-asennetta ja levynne ilmestyy vain digitaalisesti ja c-kasettina. Oletteko varautuneet siihen, että kysyntä kasvaa mittaan, jossa omat kätenne eivät enää riitä?
– Kyllä ollaan, ja siihen kasvattamiseen me vapaa-aikamme käytetäänkin, Valtteri myöntää.
– Kun saadaan kiertueet soitettua ja sijoitettua rahat fyysisten levyjen kustannuksiin, myös vinyyliä tulee saataville. Sitä voi itse asiassa tilata ennakkoon meidän Mesenaatti-kampanjan kautta.
– Toki sitä haluaisi, että hommat kasvaisivat isommalle volyymille, Milja toteaa.
– Menestyminen on aina tervetullutta, mutta diy-meiningissä langat pysyvät omissa käsissämme. Emme usko, että olisimme valmiita luopumaan siitä, vaikka asuttaisiinkin suurissa kartanoissa black metal -rahoillamme.
Julkaistu Infernossa 3/2025.