Ozzy Osbournen bändissä vuosina 1982–1987 vaikuttanut kitaristi Jake E. Lee joutui lokakuussa 2024 ampumavälikohtauksen uhriksi. Vegasissa asuva Lee oli ollut yömyöhään ulkoiluttamassa koiraansa, kun tämä kohtasi kotikadullaan mustiin huppareihin pukeutuneita tyyppejä naapurin moottoripyörän kimpusta. Osapuolet kävivät ensin sananvaihtoa ja lopulta Leetä ja tämän koiraa kohti avattiin tuli. Lee selvisi kuin ihmeen kaupalla melko lievin vammoin ja nähtiinkin viime kesänä Ozzyn ja Black Sabbathin jäähyväiskonsertissa Birminghamissa. Leen koira puolestaan selvisi rytäkästä täysin vammoitta.
Lee vieraili hiljattain Talk is Jericho -podcastissa ja kävi ampumavälikohtausta tarkemmin läpi.
”Tietenkin olisin varmasti puhunut eri tavalla, jos olisin tiennyt, että tässä on nyt aseita mukana. Ensimmäiseksi näin väläyksen ja sitten kuulin, miten luodit viuhuivat ohi. ’Outoa, miksi nuo luodit lentävät tuonne?’ ajattelin. Tajusin, että he yrittivät ampua koiraani. Päästin hihnasta irti ja komensin häntä juoksemaan kotiin. Sen hän teki ilomielin. Tyyppi jatkoi koirani ampumista ja onneksi häneen ei osunut, koska se olisi vienyt minulta hengen”, Lee kertaa.
”Kun [ampuja] ymmärsi, ettei osu koiraan, tunsin poltteen kyynärvarressa. Seuraavaksi tunsin, miten jokin osui selkääni. ’Okei, nyt on aika juosta’, ajattelin. Yritin juosta, mutta sitten sain osuman jalkaani. Se osui kantapäähän ja tuli ulos isovarpaan yläpuolelta. Se tuntui omituiselta – aivan kuin olisin astunut vibraattorin päälle. Yksikään osumista ei sattunut, mikä oli aika mielenkiintoista. Kädessä tuntui polte, selässä kuin joku olisi työntänyt lujaa ja jalassa kuin olisin astunut vibraattorin päälle paljasjaloin. Sitten kaaduin maahan ja siinä vaiheessa aloin tuntea kipua.”
”Ammutuksi tuleminen oli epäonnista, mutta muuten siinä oli todella paljon onnea matkassa. Käsiosuma meni läpi eikä osunut suoniin tai luuhun. Se meni lihaksen läpi eikä repinyt matkalla mitään. Se parani nopeasti. Kämmenselkäni oli viikkoja tunnoton, mikä oli outoa, mutta sekin parani.”
”Kun poliisit saapuivat paikalle, he kysyivät, voinko liikuttaa jalkojani. ’Joo’, vastasin. Sitten ensiapu tuli paikalle: ’Voitko liikuttaa jalkojasi?’ ’Joo, voin.’ Kun pääsin sairaalaan, lääkäri kysyi: ’Voitko liikuttaa jalkojasi?’ ’Joo, olen voinut vauvasta asti. Miksi te kyselette sitä jatkuvasti?’ Kun pääsin sairaalasta ja tyttäreni vaihtoi siteitä, pyysin häntä ottamaan kuvan selästäni. Silloin vasta itsekin ymmärsin. Se osui todella lähelle selkärankaa. Muutama kylkiluu murtui ja keuhko puhkesi, mutta sellaiset parantuvat kyllä. Joten siinä oli todella onnea matkassa.”
”Jalkaan osunut luoti oli lääkärin mukaan lähellä viedä kaikki varpaat mukanaan. Mutta koska minulle on asennettu titaaninen tekokantapää – olin murtanut sen tyyliin 18 vuotta sitten – luoti osui siihen ja sen suunta muuttui. Eli siinäkin oli onnea mukana. Lisäksi minulla oli silloin puhelin paidan taskussa, missä en koskaan pidä sitä. Minulla on se aina housun taskussa. Mutta jostain syystä sinä yönä olin laittanut sen paidan taskuun. Kun kaaduin ja totesin, etten voi oikeastaan liikkua, pystyin silti soittamaan hätäkeskukseen. Siinä oli siis paljon onnekkaita sattumia – paitsi tietysti se, että minua ylipäänsä ammuttiin.”
Lue myös: Ammuskelussa haavoittunut Jake E. Lee kertaa tapahtunutta – ”En ollut millään lailla peloissani”
Kitaristia ampuneet hämärätyypit saatiin kiinni melko pian ampumatapauksen jälkeen. Lee sanoo ystävystyneensä asiaa tutkineen etsivän kanssa ja tämän mukaan asiaa auttoi, että siitä uutisoitiin niin laajasti.
”Pormestarin toimistossa ja kaupunginhallituksessa todettiin, että ’Tämä näyttää pahalta. Vegasissa ei voi enää ulkoiluttaa koiraa tulematta ammutuksi. Tämä pitää hoitaa.’ Niinpä [poliiseilla] oli käytössään tavanomaista enemmän resursseja ja he saivat tyypit kiinni”, Lee toteaa.
”Ase oli kytköksissä kahteen toiseen murhatapaukseen eli se tyyppi oli jo tappanut kaksi henkilöä. En epäile hetkeäkään, etteikö hän olisi yrittänyt tappaa myös minua. Onneksi hän ei ollut käyttänyt hirveästi aikaa ampumaradalla.”
