Kolumni: Olemme hukkumassa keinoälyn luomaan musiikkiin – jo nyt

"Suoratoiston piti tehdä portinvartijat turhiksi, mutta nyt niitä tulee ikävä. Oi ironiaa!" kirjoittaa Jukka Hätinen.

23.05.2023

Miten opit soittamaan kitaraa? Ehkäpä Enter Sandmanin riffiä tapailemalla, kuten tuhannet muutkin. Kuulostaisiko reilulta, jos joutuisit maksamaan kaikista omista sävellyksistäsi korvauksia Metallicalle? Siis koska olet hankkinut soittotaidon yhtyeen tekijänoikeuden alaisen materiaalin avustuksella. 

Tämä kuulostaa tietenkin täysin absurdilta, mutta kärjistäen ja mutkia oikoen näin musiikkiteollisuus on reagoinut keinoälyn tuloon markkinoille. Eli jos keinoäly opiskelee joidenkin artistien musiikkia ja luo uuden teoksen oppimaansa hyödyntäen, suurten levy-yhtiöiden kanta on, että esimerkiksi striimauksista maksetut korvaukset kuuluvat keinoälyn opetusmateriaalin oikeudenhaltijoille. 

Musiikkiteollisuudella on surullisenkuuluisa ansiolista muutosvastarinnassa uusia teknologioita kohdatessaan. Mutta kyllä se omiinkin korviini kuulostaa tekijänoikeusrikkomukselta, jos keinoäly pannaan omaksumaan maailman suurimpien popparien Draken ja The Weekndin äänet ja maneerit ja hönkimään kappale ilman artistien itsensä lupaa, kuten huhtikuussa kävi. Hetkessä miljoonia striimannut biisi sai levymerkit virtuaalibarrikadeille ja siitä siinnyt huomio Heart on My Sleeve -kappaleen striimaamaan kahta kauheammin, vaikka suoratoistopalvelut yrittivätkin saada raidan linjoilta. 

Väitän, että yllä mainittu biisi kiinnosti, koska se oli kuriositeetti: ensimmäinen laatuaan tässä mittakaavassa. Ja kirkkain silmin väitän myös, että sen mahdollisti seikka, että tämän päivän listapoppi on emootioista riisuttua, tuotanto- ja muiltakin arvoiltaan kädenlämpöistä keskinkertaisuutta. Keinoälyhän vain ammentaa omaksumastaan eli periaatteessa tarjoaa alkuperäisestä lantratun tuotteen. Jos se riittää, tai siis kun se riittää, olemme sen ihmiskuntana ansainneet. 

On helppo nähdä keinoälymusiikille funktionaalisia tarpeita. Esimerkiksi kotimainen tv-ala on tunnettu sniiduilustaan musiikin synkronoinnin suhteen. Rojaltivapaa Epidemic Sound seisoo lopputeksteissä myötähävettävän usein. Mutta siitäkin on vielä varaa tinkiä, sen kun tilaa AI:lta ”vähän vangelismaista tunnelmaa tähän”. 

Kaikki eivät työnnä päätä pensaaseen, vaan osaavat katsoa eteenpäin ja nähdä mahdollisuuksia. Kokeellista popmusiikkia tekevä Grimes on syleillyt AI-teknologioita ja viimeisimpänä tempauksena ojentanut äänellään varustetun keinoälyn faneilleen. Grimes kannustaa fanejaan tekemään sen avulla ”uutta Grimes-musiikkia”, ja täkynä on toki, että fyrkat pannaan 50/50. 

Grimes latasi muutama vuosi takaperin, että ”olemme ihmisen luoman taiteen loppusuoralla”. Itse väittäisin ennemminkin, että olemme hukkumassa keinoälyn luomaan musiikkiin – jo nyt. Suoratoistopalveluihin ladataan yli 100 000 uutta kappaletta joka päivä ja vauhti kiihtyy. Suoratoistopalvelut ja suuret levy-yhtiöt ovat ihan aiheestakin huolissaan: tämä materiaalin paljous heikentää käyttäjäkokemusta ja hankaloittaa relevantin kaman löytämistä. Suoratoiston piti tehdä portinvartijat turhiksi, mutta nyt niitä tulee ikävä. Oi ironiaa! 

Juridisesti asiassa ollaan jo jäljessä. EU:ssa on valmisteltu tekijänoikeustulkintoja keinoälyn suhteen jo vuodesta 2018, mutta mitään konkreettista ei ole saatu vieläkään aikaan. USA:ssa on mielenkiintoinen ennakkotapaus, jossa oikeus päätti, ettei keinoälyn luoma kuva ylittänyt teoskynnystä, koska siitä puuttuu vaadittava ”inhimillinen tekijä”. Ei ole vaikea ennustaa, että näistä tulkinnoista tullaan vääntämään eri yhteyksissä ja oikeusasteissa. Minkä verran keinoälyä saa hyödyntää taiteellisessa työssä, jotta inhimillinen tekijä löytyy? Sellaisena itse näen keinoälyn roolin: työkaluna, tehokkaana sellaisena, joka vauhdittaa tiettyjä luovia prosesseja. 

Toistaiseksi väkevin kokemani keinoälyn ja musiikin kohtaaminen tapahtui viime elokuussa, kun olin Tanssin talossa katsomassa Holly Herndonia. Futuristista kokeellista musiikkia tekevä Herndon on luonut Holly+-nimisen algoritmin. Sen avulla kuka tahansa voi sanoa tai laulaa mitä vain ja Holly+ kääntää sen reaaliajassa Holly Herndonin ääneksi. 

Lavalla oli stetsonipäinen parrakas mies, joka lauloi Dolly Partonin Jolenea Holly Herndonin äänellä. Ja minä istuin katsomossa miettimässä, että olen tosiaan tullut konserttiin, jossa stetsonipäinen parrakas mies laulaa Dolly Partonin Jolenea Holly Herndonin äänellä. 

Mitenkäs se Enter Sandmanin riffi menikään.

Julkaistu Infernossa 5/2023.

Lisää luettavaa