Kun Jason Newsted lähti Metallicasta 2001, yhtye kutsui monia nimekkäitä basisteja koesoittoihin. Pestin napanneen Robert Trujillon lisäksi paikkaa havittelivat muun muassa Pepper Keenan (Corrosion of Conformity), Jeordie ”Twiggy” Ramirez, Danny Lohner (Nine Inch Nails, A Perfect Circle) sekä Scott Reeder (Kyuss, Unida, The Obsessed).
Tuoreessa Guitar Worldin haastattelussa Scott Reeder muisteli noita lähes 25 vuoden takaisia aikoja ja kertoo aluksi kieltäytyneensä kutsusta, kun Metallican edustajat ottivat häneen ensimmäisen kerran asian tiimoilta yhteyttä.
”Joku heidän organisaatiostaan kysyi, olisinko kiinnostunut. Se tapahtui varmaan heti sen jälkeen, kun Jason oli lähtenyt. Mutta olimme juuri tekemässä levyä Unidan kanssa. ’Kiitos, mutta minun täytyy katsoa tämä homma läpi’, vastasin”, Reeder kertaa.
Reeder oli kuitenkin selvästi haluttu mies, sillä häneen otettiin myöhemmin uudelleen yhteyttä. Ja vieläpä suoraan bändin toimesta.
”Taisi olla vuotta myöhemmin, kun sain taas puhelun – Lars Ulrichilta. Vaimolla ja minulla on maatila ja olin juuri lapioimassa homeista heinää kottikärryihin, kun vaimoni tuli ulos puhelin kourassaan. Hän luuli sen olevan pilaa – Toolin Maynardilla (James Keenan) oli tapana soitella meille pilapuheluita, joten vaimoni ojensi puhelimen minulle silmiään pyöritellen: ’Hän sanoo olevansa Lars Ulrich.’ Mutta se vittu oli oikeasti Lars! Hän sanoi, että heidän on aika löytää basisti ja he haluaisivat niin mielellään, että tulisin pariksi päiväksi jamittelemaan.”
Tällä kertaa Reederin mielenkiinto heräsi, mutta hän ei kuitenkaan rynnännyt paikalle pää kolmantena jalkana vaan halusi tehdä läksynsä kunnolla.
”En mennyt heti seuraavana viikonloppuna ensimmäisiin koesoittoihin. ’Antakaa minulle viikko, niin opettelen biisit’, sanoin. Treenasin ehkä parikymmentä biisiä ennen kuin lähdin heidän päämajalle”, Reeder muistelee.
”Siellä oli heidän elämäntapavalmentajatyyppinsä Phil (Towle) ja kaikki muut jutut. Hengailimme hetken ja sitten jammailimme. Oli todella hauskaa soitella niitä vanhoja klassikoita. Seuraavana päivänä he äänittivät [St. Angeriä] ja minä istuin sohvalla James Hetfieldin vieressä tämän purkittaessa laulujaan. ’Onko ihan okei, että olen tässä?’ kysyin. ’Kyllä minä sanoisin, jos ei olisi. Kaikki on hyvin’, hän vastasi. Siinä minä istuin sohvalla kun vieressäni vittu Hetfield äänittää lauluja seuraavalle levylle. Se oli aika hullua!”
Paikka tosiaan meni Trujillolle, mutta Reederille ei jäänyt tästä huonoa makua suuhun. Bändikin piti huolta siitä, ettei Reederille jäänyt mitään hampaankoloon.
”Kun hyvästelimme, oli fiilis, että saatan tulla takaisin. Kirk (Hammett) totesi, että ’Sinusta kuullaan vielä, Reeder.’ Kuukautta myöhemmin he soittivat minulle ryhmäpuhelun. ’Hei, toivottavasti kaikki on hyvin. Meillä on nyt miehemme, mutta olet ikuisesti perhettä.’ Ja James soitti vielä erikseen ehkä puoli tuntia myöhemmin: ’Onhan kaikki varmasti okei?'”
