Lord Fist nostattaa nyrkit ilmaan – lue haastis!

Teksti: Miika ”Mega” Kuusinen

– Aika monet joissa olisi ollut ainesta, ovat lähteneet täältä hyvän sään aikana ulkopaikkakunnille muun muassa opiskelupaikkojen ja monipuolisemman kulttuuritarjonnan perässä ennen kuin kaduilla on alettu huudella perään, pohtivat kitaristi Niko Kolehmainen ja kitaristi-laulaja Perttu Koivunen syitä Mikkelin heikohkolle metalliskenelle.

– Myös treenitilojen saaminen etenkin aloitteleville bändeille on Mikkelissä aivan helvetin hankalaa, eikä kaupunki ole tehnyt käsittääksemme mitään asian parantamiseksi. Bloodred Hourglass on tästä samasta asiasta haastatteluissa muistanut mainita ja kyllä muistetaan mekin, kaksikko uhoaa.

– Samalla tavoin kortilla ovat myös keikkapaikat. Suurin osa kapakoista buukkaa paikallisia pikkubändejä hyvin nihkeästi. Ei useimpiin paikkoihin tämmöisiä atleettisia röllejä haluta ellei niiden tuottama synkkä jynkytys ole edustettuna tarpeeksi monien levyhyllyssä.

Vaan mikä on saanut Lord Fistin atleettiset röllit soittamaan epämuodikasta mutta ehtaa heavy metalia, jonka juuret ovat reilun kolmen vuosikymmenen päässä ajassa, jolloin ette olleet vielä syntyneetkään?

– Kaikki yhtyeen jäsenet soittivat teinivuosinaan thrashia, deathia, blackia ynnä muuta äärimmäisempää musiikkia. Noiden tyylisuuntien jälkeen perinteinen heavy metal tuntuu tarjoavan lähes äärettömältä tuntuvaa ilmaisunvapautta. Vaikutteita riffeihin ja melodioihin voi ottaa paljon laajemmalti ja lopulta laulu, soundit, imago ynnä muut sitovat kokonaisuuden yhteen sillä tavalla, että se kuulostaa vain ja ainoastaan heavy metalilta. Biisien tekeminen tuntuu aiempiin omiin yhtyeisiin verrattuna äärettömän helpolta, kun lähes kaikista hyvinkin erilaisista ideoista voi muokata yhtyeelle sopivaa materiaalia.

– Lyriikat taas mahdollistavat mielikuvituksen sekä tosielämän kokemusten risteyttämisen tavalla, joka saattaa ainakin biisin kirjoittajalle olla luomishetkellä elämää selkeyttävä ja siitä mielekästä tekevä prosessi. Tai sitten sitä vaan tajuaa, että on tullut tehneeksi biisin, jota oikeastaan hieman pelkää soittaa, miehet naurahtavat.

Heavy metalin syvin olemus on herroille jo kauan sitten sisäistetty asia. Se saattaa genrestä mitään ymmärtämättömien korvissa kuulostaa lapselliselta ja naurettavalta, mutta jokainen tähän musiikkiin vihkiytynyt varmasti allekirjoittaa sen.

– Heavy Metal on raskasta, sielukasta ja mielikuvitusta kiihottavaa musiikkia. Parhaimmillaan se saa unohtamaan kaikki arkiseen elämään liittyvät ajatuskiemurat ja vapauttaa kaiken elämänvoiman, jotta voi vain nostaa nyrkin ilmaan, heiluttaa päätä ja huutaa keuhkojen kyllyydestä.

– Usein heavy-biiseissä on kohtia, jotka tuntuvat paljastavan jonkin ainutkertaisen henkilökohtaisen fiiliksen, joka tekee mieli kokea yhä uudestaan. Heavy metal on myös aina ikään kuin tekijöidensä visio juuri siitä syvimmästä tai sen hetkisestä heavyn olemuksesta, joka voi sisältää lähes mitä tahansa sävyjä kyseisen taiteenlajin muotoon puettuna. Lord Fist tavoittelee tämän kaiken ydintä.

Ei mikään tribuuttibändi

Nimi Lord Fist herättää helposti assosiaatioita suuntaan jos toiseenkin ja erilaiset muunnokset sekä asennevammat ovat tulleet yhtyeelle tutuiksi.

– Olimme kaveriporukalla menossa treenikämpälle jammailemaan ja salainen mentorimme Roope kertoi matkalla kaikille läsnäolijoille tästä keksimästään nimestä. Tuolla reissulla ei vielä bändiä syntynyt, mutta jo muutaman viikon päästä näin kävi ja tuo nimi sitten tietenkin varastettiin projektinimeksi. Pianhan se oli iskostunut niin pahasti parin jäsenen kalloon, ettei muista vaihtoehdoista sopinut enää edes puhua. Kaikenlaista Lordi-vittuilua ja runkku-läppää ollaan siis jo kuultu ja tullaan varmasti kuulemaan jatkossakin.

Vaikka Lord Fistin musiikissa vaikutteet ovat vallan selkeästi sekä kuultavissa että nähtävissä, kaverukset ovat täysin tosissaan musiikkinsa suhteen. Mistään tribuutti- tai huumoriyhtyeestä ei ole kyse.

– Totta kai koemme olevamme ihan oikea bändi. Eivät kai lukuisat vanhan koulun linjaa orjallisesti seuraavat doom- tai death metal -bänditkään ole ainoastaan tribuuttibändejä? Toki musiikkimme metalliset vaikutteet tulevat pitkälti 80-luvulta heavy-, speed-, power-, thrash metalista, mutta olennaisin lähtökohta on soittaa orgaaniselta kuulostavaa raskasta rockia ja paeta arjesta.

– Ja jos joku musiikkiamme kuultuaan ihmettelee, että mitäs vuosikymmentä tässä nyt eletään, niin hyvä vaan. Tehdäänpä vähän reikiä siihen tyhjään maailmaan, minkä voit päiväduunissa hankkimillasi rahoilla ostaa monikansallisilta yhtiöiltä rauhoittamaan väsynyttä mieltäsi, Niko ja Perttu paukauttavat.

Ilahduttavan orgaaniselta orkesterin ensidemo ”Spark for the Night” todellakin kuulostaa. Äärimmilleen tiukennettuun moderniin soundiin korvansa totuttaneet voisivat taas luonnehtia soundia köppäiseksi. Lähestulkoon puhtaasti livenä taltioitu äänite oli tietoinen, ei olosuhteiden pakosta johtunut valinta.

– Ajateltiin, että tämä voisi olla meille sopiva työskentelytapa ja äänittäjäkaverimme innostui ideasta myös. Kukaan meistä ei varsinaisesti rakasta äänitystilanteita, joten tällä menettelytavalla saatiin paljon rennompi treenikämppäfiilis sessioihin. Eletään myös uskossa, että livenä äänittämällä ainakin rytmiryhmän soitto saadaan pelaamaan parhaiten yhteen. Samalla tietenkin tuli testattua, että pysyykö ne soittimet ollenkaan kädessä vai ei.

– Tätä ensimmäistä demoa tehtiin kuitenkin melkoisen kevyellä mielellä, joten ei paljoakaan vaivannut mikäli pieniä kauneusvirheitä raidoille jäi. Pääasia oli tallentaa narulle oikeilta ihmisiltä kuulostava bändi, joka soittaa hyvällä energialla yhteen.

Vanhempaa materiaalia neljän biisiä verran sisältävän demon julkaisun jälkeen uusia kappaleita on jo aimo nippu valmiina. Äänitys- ja julkaisukuviot ovat yhtyeellä hyvin pitkälti selvillä.

– Bändi sai alkunsa kesällä 2011 ja kaikki materiaali on syntynyt sen jälkeen, joten kovin vanhasta materiaalista ei voida puhua. Uusia biisejä on valmiina reilu kymmenkunta. Mitään radikaalia tyylisuunnan muutosta ei ole luvassa, mutta koko ajan tuo biisikatras monipuolistuu, mikä on ollut ilo huomata. Ehkä se eeppisempi puoli tulee tuoreemmassa matskussa paremmin esiin.

– Joulukuussa mennään studioon tarkoituksena äänittää nelisen biisiä ja julkaisu tulee pihalle sitten viimeistään alkukeväästä. Mahdollinen julkaisijakin olisi tulevalle ep:lle jo valmiina, mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon.

Kunnia vanhan liiton formaateille

Alun perin ”Spark for the Night” julkaistiin 100 kappaleen omakustanteena, mutta sittemmin sitä on saanut myös pienenä kasettipainoksena sekä virallisena CD-painoksena. Kysyntä demoa kohtaan yllätti yhtyeen, mutta demon uusintapainoksen julkaiseminen useiden pienten toimijoiden kautta nykymaailman kuolleiksi mieltämissä musiikkiformaateissa on bändin mieleen.

– Tuosta meidän omakustanne-erästä viidesosa meni kavereille sekä promoamiseen, mutta aivan yllättäen loput painoksesta myytiinkin viikossa loppuun. Sana kiersi ilmeisen nopeaan ja tilauspyyntöjä satelee edelleen mailiin. Onneksemme sekä Sarlacc että Tombs in the Valley Productions ottivat meihin pian yhteyttä ja ilmoittivat halustaan painattaa ja julkaista demosta uudet painokset. Meillehän tämä oli siunaus, koska saatiin äänitteitä niitä haluavien ulottuville ja samalla edes pienimuotoista underground-mainostusta.

– Molemmat julkaisijat ovat pieniä mutta kansainvälisesti todella verkostoituneita ja hyvämaineisia alan toimijoita, jotka julkaisevat ainoastaan musiikkia, josta itse pitävät. Kyllä tällä bändillä on tavoitteissa saada ihan vakavasti otettava levytyssopimus, mutta nämä pienet toimijat ovat etenkin näin alkuvaiheessa oivallinen polku kohti sitä.

– Kasettijulkaisu oli demon kohdalla varsin osuva, koska siitä huokuu oikeanlainen tekemisen meininki. Joskus tulevaisuudessa olisi hienoa saada julkaistua uutta materiaalia vinyylinä, onhan se heavy-formaattien nro. 1.

Kuuntele Spark for the Night -demo: