Kuinka uusi Karn of Burnings -levynne syntyi, kitaristi-kosketinsoittaja Harri Hautala?
– Ennen pandemiaa musiikin teko starttasi normaalisti. Toin kiekolle lopullisesti päätyneet kahdeksan kappaleraakiletta treeneihin. Kuten sitten monella muusikolla kävi, kadotin pandemia-aikoina normaalin kosketuksen ja kiinnostuksen musiikintekoon. Isolaatioaika lopetti myös säännölliset treenit ja samalla toistemme tapaamisen. Se oli oikeasti aika hirveä elämänvaihe.
Hautala vetäytyi tapansa mukaan luontoon ja löysi uuden harrastuksen, arkeologian.
– Eräänä viikonloppuna vierailin synnyinseudullani Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevalla pronssikautisella muinaisjäännöskohteella. Tiesin vain, että sieltä pitäisi löytyä jotain muinaishautoja. Kun parkkeerasin autoni, paikalle käveli saman tien paikallinen isäntä, joka kysyi, etsinkö hautaröykkiöitä. Hän sitten johdatti minut yhdelle niistä.
Paikalta löytynyt viimeinen leposija ja isännän kertomukset alkoivat johdattaa Hautalan kohti levyn punaista lankaa.
– Hautaan oli laskettu pronssikaudella paikallisen emännän tai isännän tuhka ja sen jälkeen, noin 1500 vuotta myöhemmin, nuoren naisen ruumis koruineen. Tästä haudasta oli löytynyt 1930-luvun kaivauksissa ainoa Suomesta löydetty esihistoriallinen ruumishautaukseen liittyvä pääkallo.
– Kallo katosi sittemmin Museoviraston kokoelmista, ja kuulin eräältä tutkijalta, että se olisi saatettu antaa aikoinaan lahjaksi natsi-Saksalle. Tämä hauta ja sen tarina jäivät elämään päähäni ja sain ajatuksen tuoda tarinan esivanhemmistamme levyllemme.
Mitä uutta Karn of Burnings tuo musiikkiinne?
– Tiivistämistä. Halusimme luoda kolmen vartin albumin, jossa kuuluu bändisoitto. Olemme soittaneet samalla kokoonpanolla yli kaksi vuosikymmentä ja koemme saavuttaneemme soitossamme tasoja, jotka syntyvät vain pitkällä ajanjaksolla.
– Susannan [Vesilahti] laulussa toimme esiin vapautta siinä mielessä, että käytimme useita kieliä, jopa yhden kappaleen sisällä. Englannin osuus on vähentynyt, levyn kappaleista vain kaksi ja puoli taitaa sisältää sitä.
Historia on vaikuttanut Unshinen musiikkiin aina.
– Olemme matkanneet muinaisten kelttien mailta esihistoriallisen Suomen synkille salomaille. Kaikessa on aina ollut tärkeimpänä yhteys pyhään luontoon ja sen voimiin. On ollut hieman pelottavaakin huomata, kuinka esimerkiksi suomalaiset ovat unohtaneet historialliset juurensa, Hautala toruu.
– Meiltä puuttuu yhteys muinaisiin jumaliimme, joka löytyy edelleen vaikkapa monilta Baltian kansoilta. Kansa, joka ei tunne menneisyyttään, ei voi hallita nykyisyyttään, sanoi Adolf Ehrnrooth aikanaan.
Viisi levyä ja pitkälti yli 20 vuotta on kunnioitettava ura. Mistä motivaatiota musiikintekoon edelleen löytyy?
– Ehkä siitä, ettei odota jatkuvan kasvun uraa, vaan tyytyy siihen, että täyttää odotuksensa. Motivaatiota pönkittää myös se, kun tuntee treeniksellä fyysisesti bändistä kumpuavan ilon ja innostuksen uuden biisin äärellä. Tai se, kun pääsee soittamaan uutta levyä saksalaiselle festarille.
– Olen myös musiikissa etsijä, ja tiedän, että paljon hienoa ennen kuulematonta musiikkia on vielä jossain. Se pitää tuoda ihmisten kuulolle.
Julkaistu Infernossa 5/2024.