Dogjaw on pitänyt melko matalaa profiilia. Mitäs miehiä te oikein olette?
– Ollaan tosiaan pidetty välillä vähän matalaa profiilia… Ehkä laitettu pillejäkin pussiin ja muutama jäsenkin on tainnut vaihtua – ilman mitään draamaa, rumpali Marcus Hakkarainen mietiskelee ja palaa muutaman vuoden takaisiin aikoihin.
– Meillä oli korona-aikana puoli-ilmainen treenikämppä puolustusvoimien entisessä hallintorakennuksessa. Hiipuvassa bändissä oli vaan kaks jäsentä, baarit oli kiinni eikä missään tapahtunut oikein mitään. Siellä kellarissa me sitten kulutettiin aikaa viikonloppuisin. Kutsuttiin sinne kavereita, kuunneltiin musaa ja viihdytettiin itseämme niinä perkeleen tylsinä aikoina. Joskus jamit alkoi illalla, soittajat ja soittimet vaihtuivat lennosta ja soitto loppui vasta kun aurinko oli noussut.
– Oli erikoinen tunne olla ikkunattomassa luolassa läpi yön ja nousta aamulla huomaamaan, että täällähän on kevät ja aurinko paistaa tähänkin persereikään. Samoina sekavina aikoina perustettiin black metal -bändi Houreet, jossa on kolme jäsentä Dogjawn’n nykyisestä kokoonpanosta.
Taustaltanne löytyy hieman erilaistakin musiikkia. Miten tyylinne sai muotonsa?
– Meidän jengi soittelee ja kuuntelee aika paljon samanlaista musaa, mutta silti tosi erilaistakin. Vaikutteina ovat toimineet esimerkiksi 80–90-luvun pahuutta ammentavat metallibändit, Irwinin renttuilu ja Hurriganesin rock’n’roll-jytä.
– Meidän tilanteessa on jotenkin luonnollista, että genremme on ”filthy heavy punk’n’roll”. Jokainen toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Katsotaan, minkälaista musaa soitellaan tulevaisuudessa.
Ensimmäinen ep:nne Saalistaja tihkuu dekadenssia. Onko siviilielämänne musiikkinne kuuloista ja näköistä?
– Kyllähän me osataan kukin tavallaan olla raikulipoikia, niin kuin musiikkipiireissä usein kai on tapana. Saattaahan jokunen biisikin tästä aiheesta kertoa.
Olette raapustaneet tekstinne suomeksi. Onko sillä jokin erityinen tarkoitus?
– Suomi valikoitui kieleksi melko lailla ekan duunatun biisin jälkeen, joka oli enkuksi. Laulajan [Jere Lipponen] rallienglannin takia kieli vaihtui suomeksi. Sen biisin voi kyllä kuulla livenä!
– Onhan suomeksi kirjoittaminen paljon henkilökohtaisempaa ja jokseenkin haastavampaa, kun ei voi viljellä kaikkia kliseitä samalla tavalla kuin englanniksi. Eikä se taida olla este vieraskielisille kuunnella meteliä suomeksi, mikäli materiaali uppoaa muuten ja oikeanlainen tunne välittyy. Ja onhan nykyään sanakirjat ja internetit.
Onko Dogjaw’lla jokin taiteellinen päämäärä vai soitatteko vain soittamisen ilosta?
– Soitellaan soittamisen ilosta, mutta pakko kai sitä on jotain suunnitelmiakin juonia, että hommat menee eteenpäin. Eli uusia biisejä, julkaisuja ja keikkoja. Seuraava keikka on 17.4. Helsingin Lepakkomiehessä.
Julkaistu Infernossa 3/2025.