Tukholmalaisbändin uusi levy The Crowning of the Fire King jatkaa pitkälti samoilla linjoilla onnistuneen In the Shadow of the Inverted Cross -debyytin (2015) kanssa. Kakkosalbumi pistää silti hommat pykälää isommalle vaihteelle ampumalla tuutista aiempaa energisempiä ja iskevämpiä kappaleita.
Ollaanko bändin sisällä samaa mieltä musiikin virkistyneestä yleisilmeestä?
– Asia taitaa olla juuri noin. Emme yrittäneet kopioida ensimmäistä levyämme, eikä seuraava albumimme tule olemaan kopio Fire Kingistä, perustajajäsen ja basisti Johnny Hagel järkeilee.
Koitteko missään vaiheessa vaikean toisen levyn syndroomaa?
– Kappaleet syntyivät tällä kertaa hieman aiempaa helpommin. Debyytillä biisit olivat pääasiassa minun ja Kristian Niemannin [kitara] käsialaa, mutta nyt myös toinen kitaristimme Peter Hallgren osallistui aktiivisesti biisintekoon.
– Olemme kappaleiden suhteen todella valikoivia. Mieluummin heitämme hieman keskinkertaisen sävellyksen roskiin kuin annamme sen päästä levylle asti.
Puhutaanpa hieman albumin nimestä: kuka tämä mainittu Tulikuningas on ja miksi hänen tulisi saada kruununsa?
– Hah hah, en halua tehdä tästä liian helppoa, joten kuuntele kiekon nimikkobiisi ja ota itse selvää!
Vuonna 1988 perustettu Sorcerer sai ”aikaisemmalla urallaan” aikaiseksi vain kaksi c-kasettidemoa, kunnes vetäytyi pitkään hiljaisuuteen vuonna 1992. Uusi nousu koettiin 2010, kun Sorcerer ponnahti esiin vähintäänkin yllättäen muiden muassa The Hauntedista ja Therionista tutuista miehistä kasatun kokoonpano voimin. Levydiili solmittiin maineikkaan Metal Bladen kanssa.
Mikä mahtaa olla päällimmäinen syy bändin paluulle?
– Jos selitän tämän lyhyesti, niin meille ilmaantui mahdollisuus soittaa vuoden 2010 Hammer of Doom -festivaaleilla Saksassa. Epäröimme asiaa kauan, mutta päädyimme lopulta vetämään tuon keikan. Tämän jälkeen esiinnyimme Kreikassa, ja pian nauhoitimmekin jo muutaman kappaleen. Olimme todella lähellä hylätä tuon ensimmäisen keikkatarjouksen, mutta lopulta kohtalo päätti, että asioiden kuuluu mennä juuri näin.
Yhtyeen musiikillinen linjaus on eeppinen heavy metal doomahtavalla raskaudella kuorrutettuna. Verrokkibändeiksi löytyy useampiakin vanhahtavia nimiä, mutta pääasialliset vertailukohdat löytyvät sekä Dion että Tony Martinin aikakausien Black Sabbathista ja Candlemassista.
Tapahtuuko tuoreemmalla metallikentällä mitään mielenkiintoista ja huomionarvoista?
– Kuuntelemme paljon kaikenlaista musiikkia, sekä uutta kamaa että myös noita vanhoja klassikoita. Uudemmista bändeistä etenkin Attic, Below, Darkher, Ereb Altor ja Katla ovat todella mielenkiintoisia ja hyviä.
Julkaistu Infernossa 10/2017.