Miksi Jalometallia ei järjestetty? Tekeekö festivaali paluun? Haastattelussa promoottori Marco Järvenpää

Viime kesänä suomalaisten metallifestareiden luokkakuvasta puuttui yksi tuttu kasvo, kun oululainen Jalometalli jäi järjestämättä. Viidentoista vuoden metallisaaga sai ainakin väliaikaisen päätöksensä.

Kuva: Eija Mäkivuoti

Teksti: Antti Korkala

Aiemmista vuosista poiketen Jalometallin esiintyjäjulkistuksia ei nähty viime keväänä ollenkaan. Vielä alkukesästä uutisoitiin, että festivaali tultaisiin järjestämään. Järjestävän tahon yritys oli kova, mutta promoottori Marco Järvenpään kädet nousivat pystyyn heinä-elokuun vaihteessa. Uuden Club Teatrian avaaminen Tornioon vei liikaa aikaa ja resursseja.

– Festivaali oli tarkoitus järjestää syksyllä in-door-tapahtumana. Paikka oli tiedossa, mutta kattauksesta oli tulossa sellainen, johon kukaan ei olisi ollut tyytyväinen. Se ei olisi ollut hyvä asia kenenkään kannalta – ei meidän, ei asiakkaiden, eikä bändien. Päätettiin, että ei aleta tekemään väkisellä. Yksinkertaisesti aika ja rahkeet eivät riittäneet monen asian tekemiseen.

Oulun alkuperäinen Club Teatria purettiin muutama vuosi sitten, ja kesä 2013 jäi Jalometallin viimeiseksi tutulla paikalla. Festivaali järjestettiin vielä kolme kertaa muualla, mutta omalla tavallaan tilojen puute vaikutti vielä viime kesänkin festivaalin peruuntumiseen.

– Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kuusisaari on mahtava paikka, ja siellä tekee mielellään asioita, mutta kyllä Jalometalli vuosien varrella tietyllä tavalla otti paikkansa Teatrian tiloissa. Se olisi ollut mukava pitää siellä, mutta se ei vaan ollut mahdollista.

Evakkovuosien aikana tapahtuma järjestettiin ensin Ouluhallin pihamaastossa ja pari kertaa Oulun Kuusisaaressa. Kotipesäkkeen puuttuminen vaati järjestäjiltä ponnisteluja, mutta festivaali pysyi silti elinvoimaisena.

– 2014 oli ensimmäinen vuosi, kun tehtiin tapahtumaa omien tilojen ulkopuolella. Matkan varrella tuli yllätyksiä kovastikin, mutta kaikesta selvittiin. Jokainen vuosi oli erilainen ja kaikki meni ihan hyvin. Vuosista paras oli 2015, se onnistui tuotannollisesti ja taloudellisesti kaikista parhaiten.

Festivaali ei ole siirtynyt täysin manan majoille, mutta välivuodestakaan ei toisaalta voi puhua. Jatko on toistaiseksi hämärän peitossa. Mitään ei voi sanoa varmaksi. Jalometallia ei välttämättä järjestetä seuraavanakaan kesänä.

– En missään nimessä lähde lupaamaan sellaista. En haluaisi ajatella, että Jalometalli olisi kuollut ja kuopattu, mutta jos me tuomme sen takaisin, sen täytyy tuntua oikealta. Tietyllä tavalla 2016 olisi sopiva olemaan se viimeinen vuosi. Suurin osa nuoruuden suosikeista tietyltä aikakaudelta on saatu käymään Jalometallissa. Ei olisi yhtään hassumpaa, että Anthrax olisi viimeinen pääesiintyjä.

Vaikka festivaalin jatko näyttää parhaimmillaankin epävarmalta, optio on olemassa. Se vaatisi kuitenkin jotain uutta. Jotain sellaista, mitä ei järjestäjä itsekään ei osaa vielä määritellä.

– Yritämme tuotantoporukan kanssa miettiä, että mikä Jalometallin paikka tapahtumakentässä on. Mitä sellaista me voimme antaa ihmisille, mitä muut festivaalit eivät anna. Haluaisimme kehittää tapahtumaa kokonaisvaltaisesti. Tuotantokulut ja lippujen hinnat ovat helkkarin korkeita, ja minun mielestäni sen hinnan vastineeksi pitäisi saada jotain muutakin kuin bändejä ja kaljaa.

Kiinnostusta tapahtuman herättämiseen löytyy myös tuotantotiimin sisältä. Järvenpään mukaan Festivaalin suhteen ollaan murrosvaiheessa ja vedenjakajalla. Jos joku hyvä idea syntyy, tapahtumaa saa joskus jatkoa. Pelkät olutteltat ja esiintymislavat eivät ole tarpeeksi.

– Suomi on kuitenkin täynnä hyviä tapahtumia, ja jokainen metallinnälkäinen ihminen varmasti pääsee bändinsä näkemään. Mutta voidaanko me tuoda jokin oma mauste siihen? Siihen me tarvitsemme sykäyksen ja inspiraation.

Uusi Club Teatria avattiin Tornioon vuoden alussa. Ympärivuotinen monitoimiareena on promoottorin pääasiallinen toimintakenttä ja järjestäjäorganisaation ydinasia. Vaikka Tornio onkin Oulua huomattavasti pienempi kaupunki, myös uudesta toimintaympäristöstä on löytynyt kysyntää. Vastaan on tullut positiivisiakin yllätyksiä.

– Hyvin on otettu vastaan. Meillä on ollut opeteltavaa siinä, että mikä Meri-Lappi on markkina-alueena ja miten saadaan Ruotsi mukaan. Tämä on meille ihan uusi kokemus. Tuollainen melodinen hevi myy ihan yhtä hyvin lippuja kuin Oulussakin. Se on aika erikoista. Samaten joku Lauri Tähkä vetää yhtä hyvin porukkaa. Jotkut bändit eivät taas toimi yhtään. Esimerkiksi urbaanin musiikin kanssa on ollut vaikeuksia.

Uusi Teatria ei ole keskittymässä pelkästään raskaaseen louhintaan. Ohjelmassa voi yhtä hyvin olla metallia, räppiä, Lauri Tähkää tai ysäriteknoa. Ei alkuperäisenkään Teatrian ollut tarkoitus profiloitua metalliluolaksi.

– Tietyllä tavalla se varmaan lähti siitä, että avajaisissa esiintyi Twisted Sister, ja meidän taustaihmisemme ovat vähän heviin päin kallellaan, niin se uutisoitiinkin sillä tavalla. Siihen aikaan hevibändit ja metallimusiikki vetivät Oulussa hyvin porukkaa, niin se oli aika luonnollista, että meillä niitä sitten kävi. Mutta ei me itse lähdetty rakentamaan heviareenaa, vaan monitoimipaikkaa.

Teatrian laajentumista muuallekin on mietitty, mutta vain spekulatiivisella tasolla. Ouluun Club Teatria ei ole palaamassa ainakaan lähiaikoina. Vaikkei omia tiloja olisikaan, Jalometalli kuitenkin pysyy oululaisena tapahtumana.

– Kyllähän me koko ajan punnitaan erilaisia vaihtoehtoja, mietitään ja katsastellaan, mutta voihan se olla yhtä hyvin jokin muukin kaupunki. Ikinä ei kannata sanoa, että ei missään nimessä, mutta se ei ole tässä ja nyt. Mutta jos Jalometalli tulee takaisin, niin kyllä se on Oulussa. Ehdottomasti.

Jalometalli on tarjoillut metallikansalle vuosien varrella lukuisia elämyksiä. Lavalle ovat nousseet Mayhemin ja Sepulturan kaltaiset legendat ja thrash-jyrät Kreator ja Testament. Mukaan on mahtunut myös kulttuuritekoja kuten Electric Wizard, Blasphemy ja Possessed. Antoisia hetkiä on kokenut myös promoottori itse.

– Crimson Glorylla oli loistava keikka. Loudness oli uskomaton. Se iski vahvasti omiin sielun syövereihin. Kovia juttuja on ollut, enkä tiedä pystynkö nimeämään muutamaa, koska tuntuu, että sitten pitäisi sanoa se ja se ja se. Mutta nyt ne ovat tuolla yläkerrassa muistoina.

Kesällä 2013 Jalometallissa esiintyi Järvenpään lempibändi Slayer. Yhdysvaltalaisen thrash-ikonin tuominen Pohjois-Suomeen ja Ouluun merkitsi promoottorille paljon. Suurimman suosikin näkeminen oman festivaalin lavalla toi tietynlaisen täyttymyksen.

– Lisäksi samana viikonloppuna soitti muun muassa Hobbs’ Angel of Death. Se vuosi oli itselleni ensimmäinen kerta, kun mietin, että voisiko tämä nyt olla tässä.

Järvenpää on saanut omat nuoruuden sankarinsa käymään Oulussa. Viiteentoista Jalometalliin on mahtunut paljon, mutta ehkä jotain on vielä sittenkin saavuttamatta.

– Aika paljon olen saanut tehdä mitä haluan, eikä minulla ole tapana hirveästi haikailla, mutta Mercyful Fate on varmaan ainoa mikä on jäänyt saamatta. Se olisi ollut kova, mutta en tiedä olisiko se ollut koskaan mahdollista. Onhan tässä tietysti sekin, että vielä ei tiedä, vaikka festivaali saakin jatkoa.