”Minun oli pakko arvioida uudelleen itseäni ihmisenä, menneisyyttä ja nykyisyyttä” – haastattelussa Ritualmord

Kuinka Ritualmord eroaa muista projekteistanne?

– Merkittävintä on, ettei Ritualmord ole sidottu mihinkään genreihin, duon toinen osapuoli Kim Carlsson määrittelee.

– Painotamme konsepteja, jotka eivät liity yksinomaan kuhunkin kappa­leeseen ja sanoituksiin, vaan myös aikaan ja paikkaan, joissa ne ilmenevät. Se tuo taiteelliseen työskentelyyn luovaa vapautta ja rohkaisee kuulijoita tekemään samaa yksilöllisellä tasolla.

Ensimmäisen albuminne nimi on paljonpuhuvasti This Is Not Lifelover. Mistä levy kertoo?

– Sanoitukset eivät ainoastaan esitä osaa siinä, mihin suuntaan jul­kaisu kulkee, vaan myös kappaleet itsessään muuttuvat niiden ansiosta. Sävellykset ja sanat vahvistavat toisiaan.

Kiekkoa kuunnellessa on helppo huomata, että musiikissa todella on paljon liikkumatilaa ja ilmaisunvapautta. Minkälaista sen tekeminen oli?

– Tähän julkaisuun on panostettu paljon, myös jälkikäteen. Vuosien varrella on syntynyt paljon materiaalia, joka on luonteeltaan soljuvaa ja jota ei ole ol­lut järkevää panna muualle. Kun kehitymme artisteina, opimme selkeämmin, missä sanoituksissa ja kappaleissa on energiaa, jota kaipaamme Ritualmordiin. Myös eri instrumenttien, joita olen käyttänyt ja kerännyt muita projekteja varten, tutkiminen on suuri osa tämän albumin kappaleiden kehitystä.

This Is Not Lifeloverin kansikuva on hämmentävästi päivitetty versio Lifeloverin Pulver-esikoisen (2006) ikonisesta otoksesta. Miksi näin?

– Kannella on paljon merkitystä. Se symboloi muuttoani maakunnasta toiseen, jolloin minun oli pakko arvioida uudelleen itseäni ihmisenä, men­neisyyttä ja nykyisyyttä. Se puolestaan vei kansitaiteen satiirin alueelta etee­risempään ja henkisempään suuntaan – niihin tunnelmiin, kun päätimme tehdä ep:n sijaan ensimmäisen Lifelover-levyn 20 vuotta sitten.

Sinä ja yhtyetoverisi Johan Gabrielsson lähestytte neljääkymppiä, ja mu­siikillinen historianne on merkittävä. Palaatteko koskaan menneisiin julkai­suihinne ikään kuin lukemaan päiväkirjaa?

– Menneisyys on jo täyttänyt tehtävänsä olemalla osa historiaamme. Se toimii enemmänkin uuden vastakohtana ja voi olla usein hyvin käytännölli­nen väline, johon verrata jotakin tuoretta.

– Uskon, että tämän julkaisun parissa tekemämme työ oikeuttaa itsen­sä – jos ei nyt, niin vuosikymmenten päästä, kun katsomme pikemminkin eteenpäin kuin taaksepäin.

Julkaistu Infernossa 2/2025.