Tobias Forgen liidaama ruotsalainen Ghost on vuoden 2010 Opus Eponymous -debyytistään saakka tehnyt määrätietoisesti ja tauotta töitä nousten kulttimainetta nauttivasta yhtyeestä stadionluokan suuruudeksi. Viime vuonna julkaistusta kutosalbumi Skeletásta tuli bändin ensimmäinen Yhdysvalloissa Billboard-listan ykköseksi noussut levy, levyltä löytyvä Lachryma-kappale sai Grammy-ehdokkuuden ja levyä seurannut pitkä kiertue, joka huipentui viime maanantaina (23.2.) konserttiin Kalifornian Ingledoowissa, oli valtaisa menestys.
Forge kuitenkin kertoi alkuvuodesta julkaistussa Global Newsin haastattelussa, ettei hänellä ole kiertueen jälkeen minkäänlaisia suunnitelmia Ghostin suhteen. Tuoreessa Full Metal Jackien haastattelussa Forge avasi hieman tarkemmin, miksi painaa jarrua juuri nyt bändin ollessa kuumempi ja suositumpi kuin koskaan.
Lue myös: Tobias Forge sanoo olevansa äänityspuuhissa – työn alla ei kuitenkaan ole uusi Ghost-levy
”Ensinnäkin, minulla on perhe. Kaikkihan sen tietävät. Minua odottaa kotona kaksi lasta sekä vaimo, jonka kanssa olen ollut jo 15 vuotta”, Forge sanoo.
”Olen tullut pisteeseen, jossa… Minun täytyy olla nyt kotona henkisesti ja fyysisesti. Lapseni ovat nyt 17 – eivät he ole nurkissa ikuisesti.”
Tärkein syy Forgen mukaan on kuitenkin se, että tällä hetkellä hänellä on luovassa mielessä tankki aivan tyhjä.
”Kuvittele olevasi talonrakentaja. Sinulla on mahtavia ideoita, joiden pohjalta teet piirrustukset, hoidat tarvittavat luvat ja laatat. Rakennat kaiken itse alusta alkaen. Minulla ei ole nyt ideoita. Tiilet ovat loppu. Samoin puut ja muut materiaalit. Ainoa tapa saada uusia ideoita ja inspiraatiota on olla hetki poissa tämän kaiken luota. Niin yksinkertaista se on”, Forge kuvailee.
”Mutta se ei tarkoita, että en tee mitään. Minulla on kaksi filmiprojektia, joiden parissa työskentelen. Juuri ennen kiertuetta tein levyä toisen projektin kanssa. Minulla on paljon tekemistä tuleville vuosille. Lisäksi minulla on harrastuksia, jotka ovat olleet tauolla 15 vuotta Ghostin takia.”
”Onnekseni perheeni on ollut tukenani. He tietävät, että kaikki tämä on ollut pakko tehdä, jotta homma toteutuu. Olen vuosien varrella ollut huolissani momentumista ja vain painanut eteenpäin, koska ideoita on riittänyt enkä ole halunnut menettää vauhtia. Mutta nyt olen tullut siihen pisteeseen, että on itse asiassa ihan okei, jos sitä momentumia ei ole. Se tuntuu ihan hyvältä. Jos homma pysähtyy, hyvä on.”