Hieman yli vuosi sitten Mat McNerney ja Hexvessel nousivat hollantilaisen Roadburn-festivaalin lavalle. Tämä ei ollut ihan mikä tahansa keikka. Se oli McNerneylle yhden tärkeän kokemuksen päätepiste, ja toisen aikakauden alku.
Roadburn on ollut jo pitkään tapahtuma, joka panostaa ainutlaatuisuuteen. Se on usein kutsunut muusikoita ja bändejä järjestämään tapahtumaa, valitsemaan mukaan esiintyjiä, soittamaan itsekin ja muovaamaan Roadburnista joka vuosi hieman erilaisen tapahtuman. Viime vuonna McNerney sai tämän pestin.
Hexvesselista, Grave Pleasuresista ja aiemmin muun muassa Codesta ja Dødheimsgardista tunnettu McNerney otti tehtävän avosylin vastaan. Nyt hän istuu mietteliäänä Tampereen O’Connelsissa ja peilailee kaikkea tapahtunutta.
– Kun minulle soitettiin ja kysyttiin, haluaisinko tehdä Roadburniin uniikin teoksen, se sai minut tietenkin aluksi hämilleni. Aika pian perään ymmärsin, että tämä on jotain sellaista, mitä juuri nyt tarvitsenkin, McNerney muistelee.
– Polar Veil (2023) oli niin vaativa albumi luoda, että olin sen jälkeen tovin aika tyhjässä olotilassa. En tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan seuraavaksi. Roadburnin ehdotus sai inspiraation syttymään heti. Ymmärsin, että kyseessä on juuri sellainen tapahtuma, jonka varjolla voimme tehdä täysin meidän näköisen ja kuuloisen teoksen siellä esitettäväksi.
Roadburn todella on erittäin hexvesselmäinen tapahtuma – se vetää puoleensa monenlaisen musiikin kuulijoita, jotka ovat avoimia uudenlaisille kokemuksille. Koko tapahtuman viesti on eräänlainen taiteellinen vapaus.
– Kävin Roadburnissa vuosikausia ihan fanina. Se on kuin The Wire Magazine festivaalin muodossa. Minusta Roadburn on sellainen konsepti, jollaista voisi kokeilla Suomessakin. Se on taidetta taiteen vuoksi.
– Monilla luovilla ihmisillä on aina mielessään jotain erityistä, mikä odottaa sitä hetkeä, kun vihdoin on aikaa. Eikä sitä aikaa välttämättä ole. Nocturne-albumi ei olisi sellainen kuin se on, eikä mitään tällaista olisi välttämättä toteutunut lainkaan, jos Roadburn ei olisi osaltamme toteutunut. Tämä on ollut mielenkiintoinen, ainutlaatuinen matka.
Kokonaisvaltainen taideteos
Jo pelkästään se, että alkaa tekemään kokonaisvaltaista teosta, jonka tietää tulevan esitetyksi ensimmäistä kertaa livenä jo ennen kuin se äänitetään albumille, muuttaa McNerneyn mukaan paljon lähestymistapaa musiikkiin.
– Ajattelin kokonaisuutta yhtenä yhtenäisenä teoksena, enkä vaikkapa perinteisenä albumina. Samoin ihan tietty deadline auttoi lähestymään teosta eri tavalla. Olen aina ollut ihminen, jolle luova kausi on todella tuottelias, mutta pistämällä tuon jakson oikein tarkoituksella tiettyihin raameihin… Se kiteytti ihan tietyn ajanjakson luovuuden.
Nocturne sai moniosaisen, jopa teatraalisen muodon, joka yhdistelee kaikkia Hexvesselin historiassa kuultuja ilmaisutapoja. Se on metallialbumi, mutta sen sisällä tapahtuu kokonainen matka musiikin historian läpi.
– Olen aina halunnut tehdä jotain isoa ja eeppistä, mutten ihan täysin tiennyt, mitä se voisi Hexvesselin tapauksessa tarkoittaa. Pyörittelimme ajatuksissamme esikuvana Pink Floydin Live at Pompeiin kaltaisia teoksia tai jopa sitä, millaista voisi syntyä, jos Hexvessel tekisi The Wall -tyyppisen mittavan konseptialbumin.
– Nocturnesta tuli jotain tällaista, ja ei lainkaan mitään tuollaista. Kuvittelin aina aiemmin, että tällainen konseptiteos tapahtuisi Hexvesselin progerockin kehyksien sisällä, mutta Polar Veil -albumi, sitä seuranneet keikat ja Roadburn-yhteistyö herättivät henkiin luomuksen, jossa Hexvesselin iso teos tapahtuu hyvinkin black metalisissa tunnelmissa.
Sellaisenaan Roadburnissa esitettyä versiota teoksesta ei levytetty. McNerney kertoo laajentaneensa kokonaisuutta viimeistellessään sitä levylle ja halunneensa mukaan flyygelin kaltaisia asioita, joita ei festareille voitu järjestää.
– Kaikki tapahtui käänteisesti, joten livenä esittämäämme teosta oli mahdollista laajentaa studioalbumiksi. Lisäsimme mukaan akustisia soittimia, jousia ja todella hiljaisia, ambient-henkisiä osia, mikä teki albumista erilaisen teoksen.
– Emme halunneet kuitenkaan unohtaa Roadburn-versiota, joten julkaisemme sekä alkuperäisen live-version ja sittemmin äänitetyn studioversion. Tämä auttaa kuulijaakin kokemaan, miten tämä teos on syntynyt.
McNerney ja Hexvessel halusivat tehdä jotain sellaista, mikä vaatii kuulijan täyden keskittymisen. Nocturne on jotain erilaista kuin mitä musiikin valtavirrassa juuri nyt tapahtuu. Sen ei ole edes tarkoitus olla helppoa kuunneltavaa.
– Se ei ole helppoa nykyään, eikä se ole ollut helppoa aiemminkaan, McNerney myöntää ja viittaa siihen, että tällaisessa pitkässä teoksessa on mietittävä draaman kaarta, nousuja ja laskuja, jotta musiikki kertoo tarinansa oikein.
– Polar Veil keskittyi paljon minimalismiin ja siihen, miten hienovaraisesti voimme luoda ihan tietynlaisia tunnelmia. Nocturne on hyvin erilainen teos. Se on nimensä mukaisesti matka läpi yön, musiikki on erittäin kietoutunut teemaan ja se antoi meille mahdollisuuden maalata lukemattomilla eri väreillä laajalle kankaalle.
Ura urautumatta
Nocturne ja ylipäänsä Hexvessel on monella tapaa silkkaa kaupallista itsemurhaa, mikä on kääntynyt sille eduksi.
Jos ajattelee kaikkia albumeita, joita yhtye on tehnyt, ei minkään niistä voi sanoa olevan itsestäänselvää musiikkia kenellekään. Näitä levyjä tehdessä ei voi ajatella myyntilukuja, striimausmääriä tai mitään muitakaan numeroita. Silti on mahdollista, että tekemällä musiikkia juuri tällä tavalla, se löytää yleisönsä.
– Minusta on tärkeää, että on olemassa bändejä, jotka herättävät hämmennystä. Hexvessel on varmasti jotain sellaista, joka saa aikaiseksi ihmisissä pienen kysymysmerkin. Se herättää tunteita niin myötä kuin vastaan.
– Ajatelkaa vaikkapa yhtyettä kuten Current 93. Se on genre itsessään. Sitä ei voi mahduttaa mihinkään lokeroon. Sanoisin että useampien bändien tulisi uskaltaa tehdä musiikkia uskaliaammin. Olla miettimättä yhtään sitä, asettuuko musiikki johonkin sapluunaan. Ihmiset löytävät kyllä sellaisen taiteen, joka on tehty täydestä sydämestä.
– Koen että on vain hyvä asia, jos joku kysyy ”Millaista musiikkia Hexvessel on” ja kukaan ei voi vastata ”Se on sellaista folkia” tai ”Se on jonkinlaista black metalia”, vaan musiikkiimme on tutustuttava levyjen kautta. Siihen kannattaa kenen tahansa musiikillaan tähdätä. Että se kuulostaa oikeasti itseltään, eikä miltään muulta.
Mitkä ovat olleet itsellesi sellaisia bändejä, jotka ovat jollain tietyllä albumillaan tai jopa koko teoksellaan yllättäneet sinut kerta toisensa jälkeen ja jopa hämmentäneet aluksi niin paljon, että uuteen levyyn on kestänyt kasvaa sisälle?
Ensin McNerney nostaa esille Ulverin ja hymyilee, että Metamorphosis-ep:n aikaan oli hienoa huomata, kuinka black metal -kuulijat halusivat jopa häneltä vinkkejä teknon suhteen. Sitten hän hiljenee hetkeksi.
– Sanoisin että Darkthrone on erinomainen esikuva, McNerney yllättää mietittyään vastaustaan pitkään.
– Tunnen suurta kunnioitusta Darkthronea kohtaan. He ovat monesti tehneet tietynlaista musiikkia absoluuttisen korkealla laadulla, muuttuneet sitten täysin, eivätkä he ole katsoneet koskaan taaksepäin.
– Moni olisi varmasti halunnut Darkthronen tekevän ikuisesti transilvanianhungereita, vielä varhaisempaa death metaliaan, myöhempiä heavy metal -levyjään tai crust-Darkthronea, mutta he eivät ole piitanneet tuollaisista ajatuksista. Jokainen Darkthronen albumi on jonkun kuulijan suosikki, ja moni muuten pitää niistä kaikista.
Opetus Darkthronen elinkaaressa on McNerneyn mukaan se, että bändi on voinut jatkaa pian 40 vuoden ajan uraansa ilman että se on urautunut. Bändi on pysynyt elossa ja tullut toimeen elämällä juuri itsensä näköistä elämää.
– Liian moni muusikko tavoittelee vain tietynlaista ”breikkaamista”, mikä on aika myrkyllinen ajatus. Tarkoitan sitä, että bändin pitäisi kasvaa jonkinlaiseksi koneistoksi, jotta sitä kannattaisi tehdä, hän summaa.
– Musiikissa vallitsee sama käsittämätön menestyksen mittari. Sen mukaan bändi tekee ensimmäisen levynsä, ehkä toisen, sitten se ”breikkaa”, pääsee kiertämään maailmaa, alkaa tulla toimeen pelkällä musiikilla ja ehkä jopa vähän vaurastuu musiikilla. Kaikki vähempi koetaan epäonnistumiseksi. Tosiasia on kuitenkin se, että niin sanottu menestys on juuri sitä, mitä sinä itse koet antoisaksi elämässäsi ja vaikkapa taiteessasi. Se tekee sinusta onnellisen.
Tämä saa McNerneyn naurahtamaan, että tottakai on myös bändejä, joille muuttumattomuus on hyväksi.
– En minä olisi halunnut, että Bolt Thrower olisi tehnyt folk-albumin. Heidän kohdallaan muuttumattomuus oli juuri se heidän huikein juttunsa. Se, että he kykenivät tekemään täysin erilaisia levyjä muuttumatta juuri lainkaan. Tämä ei tehnyt heidän elämästään ja urastaan bändinä varmastikaan helppoa, mutta uskon että se teki siitä antoisaa.
Hiljaisuuskin on äänekästä
Luonto on ollut läsnä Hexvesselin musiikissa läpi yhtyeen kaikkien eri tyylikirjojen ja aikakausien.
Millainen on ollut McNerneyn oma suhde ja yhteys luontoon? Hexvesselin perusteella voisi arvella, että se on syventynyt jatkuvasti elämän edetessä ja varsinkin sen jälkeen, kun hän jätti Britannian taakseen ja muutti Suomeen.
– Asuessani kaupungissa ja asunnossa huomasin vuosien kuluessa, että luulin pitkään, etten kaipaa mitään muuta kuin urbaania ympäristöä. Se ei ollut lainkaan totta, enkä usko sen olevan totta kenenkään kohdalla, hän sanoo.
– Nyt asun paikassa, joka ei ole rahallisesti mitattuna arvokas, mutta sillä on minulle ja perheelleni valtavasti arvoa. Se on pieni koti maalla, meillä on hieman omaa maata ja olen ympäröinyt itseni paikalla, joka todella inspiroi minua.
McNerney hymyilee sanoessaan, että hän oli ennen kaupunkilainen, joka meni toisinaan luontoon ja nyt hänestä on tullut ihminen, joka kasvattaa itse luontoa. Se on tehnyt hänestä kokonaisemman ihmisen.
– Se on opettanut minulle siitä, mitä elämä oikeasti on. Kun näkee asioiden syntyvän, elävän ja kuolevan ja huolehtii tästä kaikesta, se vie ihmisen elämän perusasioiden äärelle. Sellaisten asioiden, jotka olemme jo unohtaneet.
– Olen tehnyt elämäni aikana musiikkia, jota on inspiroinut urbaanius, hektisyys ja äänet. Nocturne on albumi, jota on inspiroinut hiljaisuus. Hiljaisuuskin on äänekästä. Vain hiljaisuudessa voit kuulla sen, mitä itse todella olet.
Tämä saa McNerneyn kohauttamaan olkapäitään ja toteamaan, että seuraavat asiat, joita hän on aikeissa sanoa, voivat kuulostaa ihan itsestäänselvyyksiltä, mutta ne eivät aina kuitenkaan todellisuudessa ole sitä.
– Ihmisten pitäisi vain mennä enemmän luonnon keskelle ja ihan oikeasti pysähtyä sinne.
– Muistan yhä, kun olin ensimmäisiä kertoja Suomessa ja menimme vaimoni vanhempien luokse Lappiin. Liikkuessamme erämaan metsissä säpsähdin täysin äänistä, joita kuulin ympäriltäni. Ne äänet syntyivät siitä, kun tuuli puhalsi kaikkien puiden läpi. En ollut tottunut sellaisiin ääniin. Ajatelkaa, mitä se kertoo vieraantumisesta luonnosta?
– Tai kun menin ensimmäistä kertaa todella syvälle erämaahan, tuli yö ja sain kokea, mitä on todellinen pimeys ilman valosaastetta, jonka keskellä olin kasvanut. Jo se yksinään on kokemisen arvoista. Olla keskellä täysin pimeää luontoa. Jotain siitä tunteesta olen pyrkinyt vangitsemaan Nocturne-albumin nuottien väliin.
Nocturne ilmestyy kesäkuun 13. päivä. Hexvessel esiintyy Helsingin G Livelabissa 20. syyskuuta ja Tampereen G Livelabissa 27. syyskuuta.