”Monimutkaiset sopimukset tai muukaan laskelmointi ei kuulu undergroundiin” – haastattelussa October Falls

Verkkaiseen tahtiin levyjä julkaissut October Falls palaa uusimmallaan mustien ja eeppisten tunnelmien pariin.

A Fall of an Epochin ja sitä edeltävän The Plague of a Coming Agen väliin mahtuu seitsemän vuotta. Missä merkeissä vuodet kuluivat? 

– Levy olisi voinut tulla valmiiksi huomattavasti aiemminkin, koska ensimmäiset albumille päätyneet nauhoitukset tehtiin jo reilusti yli vuosi sitten. Sen jälkeen moni asia kuitenkin hidasti valmistumista, kitaristi-laulaja Mikko Lehto muistelee. 

– Ennen kuin työstimme materiaalia demoiksi, sävelsin akustisen levyn, mutta yrityksistä huolimatta siitä ei saatu ainakaan vielä julkaisukelpoista. Albumeja on turha yrittää tehdä väkisin, joten mieluummin sitä antaa ajan kulua kuin julkaisee materiaalia, jonka takana ei voi seistä täysin. Toki myös ihmiset vanhenevat ja aika käy rajallisemmaksi kuin ennen. 

Minkälaisena näet A Fall of an Epochin musiikillisen ja tekstillisen sisällön? 

– Se nojaa musiikkinsa puolesta ehkä aiempaa enemmän toisen aallon black metal -levyjen maailmaan. Samalla palattiin A Collapse of Faithin [2010] suuntaan, eli akustiset kitarat ovat taas isommassa roolissa, mutta tyyli on silti raaempaa kuin aiemmin. 

– Tekstien osalta linja ei juuri poikkea edeltäjästään, ja levyn sanoituksia voi lukea monin tavoin. Tietyt kielikuvat tuskin aukenevat kaikille, ja väärinkäsityksiäkin tulee aivan varmasti. Jokainen lukee ja käsittää tekstit omalla tavallaan, mutta sattumalta ne osuvat paikoitellen vallitsevaan maailmantilanteeseen erittäin hyvin. 

Edeltävällä levyllä kokeilit hieman lyhyempiä kappaleita, mutta nyt palasit pitkien biisien pariin. Onko tämä sattumaa? 

– Edellinen oli helpommin lähestyttävä, kappaleorientoitunut ja tietyllä tapaa musiikillisesti kevyempi levy, kun taas nyt mentiin toiseen äärilaitaan. Pidän itse levyistä, jotka ovat kokonaisuuksia, joten halusin panostaa taas enemmän siihen. Albumi on varmasti edeltäjäänsä haastavampaa kuunneltavaa, eikä se ole suinkaan sattumaa. 

Teitte edelliset kolme levyä Debemur Morti -levy-yhtiölle, mutta uusimman kiekon taustalta löytyy Purity through Fire. Kuinka paljon bisnespuolen asiat vaikuttavat October Fallsin toimintaan? 

– Mielestäni monimutkaiset sopimukset tai muukaan laskelmointi ei kuulu undergroundiin, mikä oli yksi tekijä Purity through Firelle päätymisessä. Tiet Debemur Mortin kanssa erkanivat siksi, että uusi julkaisu on melko erilainen edeltäjäänsä nähden, eikä varmastikaan sitä, mitä siellä päässä odotettiin. Arvelin jo etukäteen niin ehkä olevan, joten maksoin kustannukset itse, jotta mahdollinen erkaneminen olisi helpompaa. 

– Yhteistyö Debemur Mortin kanssa kesti 13 vuotta, ja lafka on muuttunut paljon siitä underground-distrosta – October Falls taas ei niinkään. Tärkeintä oli saada levy julkaistua haluamissani formaateissa ilman turhaa säätöä ja odottelua, joten Purity through Fire oli lopulta selkeä valinta, vaikkei kuitenkaan ainoa vaihtoehto. 

Musiikkiasi kuvaillaan usein luonnonläheiseksi. Minkälaista osaa koskematon luonto näyttelee elämässäsi? 

– Nykyisin ikävä kyllä melko pientä, monista seikoista johtuen. Haluan kuitenkin, että musiikista välittyy tietynlainen luonnonläheisyys ja luonnosta tutut ääripäät – ainakin jossain muodossa. Varmaan suurin syy, miksi siihen yhdistetään luonto, on peräisin julkaisuissa käytetyistä äänimaailmoista sekä akustisista levyistä, joille toivottavasti saadaan vielä jatkoa.

Julkaistu Infernossa 5/2020.