Saksalaisen Empyriumin edellisestä kokopitkästä on 12 vuotta. Tuoreella paluulevyllä The Turn of the Tidesilla bändin metallinmakuinen neofolk soi hieman yllättäen komeampana kuin koskaan.
Weiland-albumi ilmestyi vuonna 2002, ja sen jälkeen toimintanne on pysytellyt tyhjäkäynnillä. Millaista oli ryhtyä kirjoittamaan uutta Empyrium-musiikkia?
– Tuntui aivan mahtavalta ja inspiroivalta palata bändin pariin näiden vuosien jälkeen. Seurasimme tunnettamme emmekä halunneet tietoisesti toistaa jo tekemiämme levyjä, sillä ei olisi ollut kovinkaan rehellistä tehdä paluuta ”Weiland pt. II” käsissämme. Levy kuulostaa täysin meiltä, joten mielestäni onnistuimme hyvin, kielisoittimista, rummuista ja laulusta vastaava Ulf Theodor Schwadorf kertoo.
Niin kutsuttu neofolkskene on kasvanut vuosien varrella yllättävänkin suureksi, eikä Empyriumin vaikutus genreen ole ollut sieltä vähäisimmästä päästä. Mitä olet itse mieltä tästä väitteestä?
– En ole koskaan ajatellut meitä genresidonnaisena bändinä, koska tavoitteenamme on ollut ennemminkin luoda tietynlaista tunnelmaa. Jos vertaa vaikkapa levyjämme Where at Night the Wood Grouse Plays (1999) ja Songs of Moors and Misty Fields (1997), ne ovat sovituksellisesti hyvin erilaisia, mutta fiilis on samankaltainen. Onhan se kuitenkin hienoa kuulla, että olemme innoittaneet monia muita yhtyeitä.
Empyrium on tasapainoillut hienosti akustisen ilmaisun, metallivaikutteiden ja sinfonisten pullistelujen välillä. Luuletko, että bändi tulee joskus löytämään selkeän linjansa vai onko uranne jatkuvaa hakemista?
– Mielestäni löysimme linjamme jo ensimmäisellä demollamme (…der wie ein Blitz von Himmel fiel…, 1995), koska olemme tehneet siitä alkaen musiikkia vaistomme ja tahtomme mukaan emmekä yrittäneet olla kuten muut. Sama pätee myös uuteen levyyn.
Haastattelu julkaistu Infernon 7/2014 Sytykkeitä-palstalla.